Kirjoittaja: Professori Glenn Diesen

Julkaistu: 26.11.2024 Glenn Diesen's Substackissa

Linkki: https://glenndiesen.substack.com/p/how-the-strategy-of-fighting-to-the

Käännös: Tehty ChatGPT:n avulla

 

26.11.2024

Miten strategia taistella viimeiseen ukrainalaiseen myytiin yleisölle moraalisesti oikeutettuna

Glenn Diesen

 

Jo lähes kolmen vuoden ajan NATO-maat ovat boikotoineet diplomaattisia suhteita Venäjän kanssa, vaikka rintamilla on kuollut satojatuhansia ihmisiä. Diplomaattien päätös hylätä neuvottelut on moraalisesti järkyttävä: diplomatia olisi voinut hillitä väkivaltaa, estää sodan laajenemisen ja avata tien rauhaan. Poliittiset mediaeliitit onnistuivat kuitenkin taitavasti myymään diplomatian hylkäämisen yleisölle todisteena omasta moraalisesta ylemmyydestään.

Tässä artikkelissa tarkastellaan ensin, kuinka NATO jo varhain suunnitteli pitkää sotaa, jonka tarkoituksena oli uuvuttaa Venäjä ja pudottaa se suurvaltojen joukosta. Toisessa osassa kuvataan, kuinka poliittiset mediaeliitit rakensivat kertomuksen, jossa diplomatia leimattiin maanpetokseksi ja sota hyveeksi.

 

NATOn suunnittelema pitkä sota

Tavoitteena oli pitkittää sotaa niin, että venäläiset ja ukrainalaiset tappaisivat toisiaan mahdollisimman kauan. Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin muotoili Yhdysvaltojen tavoitteen Ukrainan sodassa näin: ”Haluamme nähdä Venäjän heikentyvän niin, ettei se kykene enää samanlaisiin tekoihin kuin hyökätessään Ukrainaan.” Maaliskuussa 2022 presidentti Zelensky kertoi The Economist -lehden haastattelussa: ”Lännessä on niitä, joita ei haittaa pitkä sota, koska se väsyttää Venäjää – vaikka se merkitsisi Ukrainan tuhoa ja maksaisi ukrainalaisten hengen.”

Israelin ja Turkin välittäjät vahvistivat, että Venäjä ja Ukraina olivat päässeet Istanbulin rauhanneuvotteluissa yhteisymmärrykseen: Venäjä vetäytyisi ja Ukraina palauttaisi puolueettomuutensa. Mutta miksi Yhdysvallat ja sen liittolaiset olisivat tyytyneet siihen, että Ukraina pysyy puolueettomana, kun vaihtoehtona oli käyttää Ukrainaan rakennettua vahvaa sijaisarmeijaa Venäjän veren vuodattamiseen?

Turkin ulkoministeri myönsi suoraan, että ”on NATO-maita, jotka haluavat sodan jatkuvan – antaa sodan jatkua ja Venäjän heiketä. Heitä ei juuri kiinnosta, mitä Ukrainassa tapahtuu.” Myös Israelin entinen pääministeri vahvisti, että Yhdysvallat ja Iso-Britannia estivät rauhansopimuksen, koska länsi oli päättänyt jatkaa Putinin lyömistä nujertaakseen strategisen kilpailijan. Eläkkeellä oleva saksalaiskenraali Harald Kujat – entinen Bundeswehrin komentaja ja NATOn sotilaskomitean puheenjohtaja – totesi, että sota oli NATO:n tietoisesti provosoima, ja että Yhdysvallat ja Iso-Britannia sabotoivat kaikki rauhan mahdollisuudet ”heikentääkseen Venäjää poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti.” Maaliskuussa 2022 useat amerikkalaiset ja brittiläiset johtajat myönsivät, että oli tehty tietoinen päätös pitkittää sotaa ja ”vuodattaa Putinin verta”, sillä ”ainoa hyväksyttävä lopputulos on Putinin hallinnon loppu.”

Chas Freeman, entinen Yhdysvaltain puolustusministeriön turvallisuusasioiden apulaisministeri ja Kiina-asioiden johtaja ulkoministeriössä, arvosteli Washingtonin pyrkimystä pitkittää taistelua ja ”taistella viimeiseen ukrainalaiseen asti”. Republikaanisenaattori Lindsey Graham totesi Yhdysvaltain olevan hyvässä asemassa, koska se voi käydä sotaa Venäjää vastaan ilman omia uhreja: ”Pidän tästä rakenteesta. Kunhan annamme Ukrainalle tarvittavat aseet ja taloudellisen tuen, he taistelevat viimeiseen mieheen.” Myös republikaanien senaattorijohtaja Mitch McConnell ilmaisi asian suoraan: ”Keskeisin syy jatkaa Ukrainan tukemista venäläisten lyömisessä on kylmä, kova amerikkalainen kansallinen etu. Liittolaistemme varustaminen Itä-Euroopassa on suora sijoitus siihen, että Putinilla on vähemmän mahdollisuuksia uhata Amerikkaa ja sen keskeisiä etuja.”

Senaattori Mitt Romneyn mukaan kyseessä on ”paras kansallinen puolustusinvestointi, mitä olemme koskaan tehneet”, koska ”heikennämme ja tuhoamme Venäjän armeijaa hyvin pienin kustannuksin”, eikä ”me menetä yhtäkään henkeä Ukrainassa.” Edustajainhuoneen jäsen Dan Crenshaw puolestaan ylisti sijaissotaa näin: ”Sijoittaminen vihollisen armeijan tuhoamiseen ilman, että menetämme ainuttakaan amerikkalaissotilasta, on mielestäni erinomainen ratkaisu.”

Yhdysvaltain eläkkeellä oleva kenraali Keith Kellogg vaati sodan jatkamista sillä perusteella, että Venäjän lyöminen vapauttaisi Yhdysvaltain resurssit Kiinaa vastaan: ”Jos voit lyödä strategisen vihollisen ilman omien joukkojen käyttöä, se on ammattitaidon huipentuma.” NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg jakoi tämän ajattelun: hänen mukaansa Venäjän kukistaminen taistelukentällä helpottaisi Yhdysvaltojen keskittymistä Kiinaan. Stoltenberg totesi lisäksi: ”Jos Ukraina voittaa, meillä on toiseksi suurin eurooppalainen armeija – taistelukokemusta saanut Ukrainan armeija – omalla puolellamme, ja vastassa heikentynyt Venäjän armeija.”

 

Diplomatia maanpetoksena – sota hyveenä
Kun päätös pitkän sodan käymisestä oli tehty, poliitikot ja media ryhtyivät rakentamaan moraalista kertomusta, joka saisi kansan uskomaan, että diplomatia on petos ja sota hyve.

Esittämällä maailman taisteluna hyvän ja pahan välillä luodaan pohja tehokkaalle sotapropagandalle: pysyvä rauha saavutetaan vain kukistamalla paha vihollinen, kun taas neuvottelut näyttäytyvät luopumisena periaatteista ja arvoista. Tässä yhteydessä Hitler-vertaukset ovat erityisen tehokkaita: diplomatia näyttäytyy vaarallisena myöntyväisyytenä, ja rauha edellyttää sotilaallista voittoa. Orwellin hengessä, jossa ”sota on rauhaa”, Stoltenberg väittää, että aseet ovat tie rauhaan.

Länsimaiselle yleisölle vakuuteltiin, että sodan jatkaminen oli välttämätöntä, jotta Putin saataisiin neuvottelupöytään. Silti lähes kolmen vuoden sodan aikana länsi ei ole kertaakaan ehdottanut neuvotteluja. Länsimediaa seuraamalla syntyy vaikutelma, että Venäjä kieltäytyisi neuvotteluista – vaikka todellisuudessa juuri länsi on sulkenut oven diplomatialta. Niin sanottuja ”rauhankokouksia” on järjestetty lähinnä luomaan mielikuva siitä, että hallitukset pyrkivät rauhaan, vaikka Venäjää ei ole kutsuttu paikalle ja kokousten varsinainen tarkoitus on ollut julkisen mielipiteen ja resurssien mobilisointi Venäjää vastaan.

Marraskuussa 2022 Yhdysvaltain asevoimien esikuntapäälliköiden puheenjohtaja, kenraali Mark Milley, ehdotti neuvottelujen aloittamista Venäjän kanssa. Ukraina oli juuri saanut haltuunsa laajoja alueita Hersonissa ja Harkovassa, ja Milleyn mukaan Ukraina ei enää myöhemmin olisi yhtä hyvässä neuvotteluasemassa. Milley oli oikeassa, mutta hän sivuutti sen, että sodan varsinainen tarkoitus oli pitää se käynnissä ja heikentää Venäjää. Hänen lausuntonsa, jotka olisivat voineet avata tien rauhaan, jouduttiin nopeasti vetämään takaisin.

Euroopan Unioni on perinteisesti ajanut nopeaa diplomatian ja neuvottelujen aloittamista maailman kriiseissä. Mutta Ukrainassa EU:n ulkopoliittinen johtaja Josep Borrell totesi sodan alussa, että sota ratkaistaan taistelukentällä. Hänen seuraajansa, Kaja Kallas, hylkäsi koko diplomatian ajatuksen sodan aikana: ”Miksi puhua hänelle [Putinille], hän on sotarikollinen.” Nykyisin ”diplomatia” tarkoittaa sitä, että istutaan samaa mieltä olevien kanssa ja taputellaan toisia selkään siitä, että vihollinen on onnistuttu eristämään. EU on siirtynyt rauhanprojektista täysiveriseksi geopoliittiseksi toimijaksi.

Toinen usein kuultu näennäisen moraalinen argumentti rauhanneuvotteluja vastaan on ollut se, että ”Putinin hyökkäystä ei saa palkita” antamalla Venäjälle maata. Mutta tämä perustuu virheelliseen oletukseen, että sota olisi alkanut aluevaatimuksista. Kuten Istanbulin rauhansopimuksesta kävi ilmi, Venäjä suostui vetäytymään joukkoineen, mikäli Ukraina palauttaisi puolueettomuutensa. Lisäksi sijaissota on hävitty, ja Ukraina menettää päivä päivältä lisää sekä miehiä että alueita.

 

Lähestyvä vastareaktio
Ukrainan rintamalinjojen murtuessa ja tappioiden kasvaessa Yhdysvallat painostaa Ukrainaa alentamaan asevelvollisuusikää, jotta nuoria voidaan uhrata sodan jatkamiseksi vielä hetken aikaa. Kansan halu taistella on hiipunut, karkuruudet lisääntyvät jyrkästi, ja ”värväys” tarkoittaa käytännössä siviilien sieppaamista kaduilta ja kuljettamista suoraan rintamalle. Gallupin tuore kysely osoitti, ettei Ukrainassa ole enää yhtäkään aluetta, jossa enemmistö kannattaisi sodan jatkamista.

Presidentti Zelenskyin entinen neuvonantaja Oleksi Arestovytš ennusti jo vuonna 2019, että NATOn laajeneminen ”provosoi Venäjän laajamittaiseen sotilasoperaatioon Ukrainaa vastaan”. NATO käyttäisi sitten Ukrainan armeijaa Venäjän lyömiseen: ”Tässä konfliktissa länsi tukee meitä erittäin aktiivisesti – aseilla, varusteilla, avustuksilla, uusilla sanktioilla Venäjää vastaan ja mahdollisesti jopa NATOn joukkojen tai lentokieltoalueen muodossa. Me emme häviä, ja se on hyvä asia.”

Sota ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Ukraina tuhoutuu, ja Arestovytš myöntää nyt, että sodan jatkaminen on järjetöntä. Yhä useammat ukrainalaiset ovat alkaneet ymmärtää, että NATO sabotoi rauhan neuvottelut vain käydäkseen sotaa Venäjää vastaan viimeiseen ukrainalaiseen. Ukrainalaiset tulevat kantamaan kaunaa Venäjää kohtaan vuosikymmenten ajan – mutta viha kohdistuu myös länteen. Kun se hetki koittaa, länsimainen media tulee todennäköisesti esittämään yllättynyttä ja syyttämään kaikesta Venäjän propagandaa.