meidän Kertomuksemme - operaatio al-aqsa flood

 

Järkkymättömälle palestiinalaiskansallemme, arabien ja islamilaisen maailman kansoille, kaikille vapaille kansoille ja niille, jotka puolustavat vapautta, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa:

Israelin jatkuvan hyökkäyksen keskellä Gazassa ja Länsirannalla, kun kansamme jatkaa taisteluaan vapauden, arvokkuuden ja itsenäisyyden puolesta – maailman pisintä miehitystä vastaan, jonka aikana palestiinalaiset ovat osoittaneet poikkeuksellista rohkeutta ja sankarillisuutta Israelin väkivaltakoneistoa vastaan – haluamme nyt tuoda esiin, mitä todella tapahtui 7. lokakuuta.

Tässä julkilausumassa kerromme tapahtumien taustat ja motiivit, asetamme ne osaksi palestiinalaiskysymyksen laajempaa kokonaisuutta, kumoamme Israelin esittämiä väitteitä ja pyrimme tuomaan tapahtumat oikeaan mittasuhteeseen.

 

Sisällys
Ensimmäinen osa: Miksi Operaatio Al-Aqsa Flood?
Toinen osa: Al-Aqsa Flood -operaation tapahtumat ja vastaukset Israelin väitteisiin
Kolmas osa: Kohti avointa kansainvälistä tutkintaa
Neljäs osa: Muistutus maailmalle – mikä on Hamas?
Viides osa: Mitä tarvitaan?

 

Ensimmäinen osa: Miksi Operaatio Al-Aqsa Flood?

1. Palestiinalaisten taistelu miehitystä ja kolonialismia vastaan ei alkanut 7. lokakuuta, vaan yli vuosisata sitten – tarkalleen 105 vuotta sitten. Tämä kattaa 30 vuotta Britannian siirtomaavaltaa ja 75 vuotta sionistista miehitystä. Vuonna 1918 palestiinalaiset omistivat 98,5 % Palestiinan maista ja muodostivat 92 % alueen väestöstä. Juutalaiset, joita siirrettiin alueelle massiivisissa maahanmuuttoaalloissa Britannian siirtomaavallan ja sionistisen liikkeen yhteistyönä, hallitsivat vain noin 6 % maista ja muodostivat 31 % väestöstä ennen vuotta 1948, jolloin sionistinen valtio julistettiin historialliselle Palestiinan maalle. Tuolloin palestiinalaisilta evättiin itsemääräämisoikeus, ja sionistiset joukot käynnistivät etnisen puhdistuksen karkottaakseen palestiinalaiset alueiltaan. Tämän seurauksena sionistit valtasivat väkivalloin 77 % Palestiinasta, karkottivat 57 % sen väestöstä, tuhosivat yli 500 palestiinalaiskylää ja -kaupunkia sekä toteuttivat lukuisia joukkomurhia, jotka huipentuivat Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948. Vuonna 1967 Israel jatkoi miehityspolitiikkaansa valloittamalla loput Palestiinasta – Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin – sekä alueita sen ulkopuolelta.
2. Näiden vuosikymmenten aikana palestiinalaiset ovat kärsineet alistamisesta, epäoikeudenmukaisuudesta, perusoikeuksiensa riistosta ja apartheid-politiikasta. Gaza on ollut vuodesta 2007 lähtien tukahduttavan saarron alaisena, joka on kestänyt yli 17 vuotta ja tehnyt siitä maailman suurimman ulkoilmavankilan. Tämän lisäksi Gazaa on kohdannut viisi tuhoisaa sotaa, joissa hyökkäävänä osapuolena on aina ollut Israel. Vuonna 2018 Gazan asukkaat käynnistivät Paluuoikeuden suuret marssit protestoidakseen rauhanomaisesti Israelin saartoa, vaikeaa humanitaarista tilannetta ja vaatiakseen oikeutta palata koteihinsa. Israel vastasi mielenosoituksiin armottomalla voimankäytöllä, jonka seurauksena 360 palestiinalaista sai surmansa ja 19 000 loukkaantui – näistä yli 5 000 oli lapsia, ja kaikki tämä tapahtui vain muutaman kuukauden aikana.
3. Virallisten tilastojen mukaan Israelin miehitysjoukot tappoivat vuosina 2000–2023 yhteensä 11 299 palestiinalaista ja haavoittivat 156 768 muuta, joista valtaosa oli siviilejä. Yhdysvaltain hallinto liittolaisineen ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota palestiinalaisten kärsimykseen, vaan tarjosi poliittista ja sotilaallista suojaa Israelin toimille. He surivat ainoastaan niitä israelilaisia sotilaita, jotka saivat surmansa 7. lokakuuta, ilman että selvittivät tapahtumien todellista kulkua, ja hyväksyivät Israelin yksipuolisen kertomuksen siviilien tahallisesta kohtelemisesta. Yhdysvallat jatkaa yhä Israelin tukemista, myös Gazan laajamittaisen tuhoamisen ja joukkomurhien keskellä, täysin sivuuttaen Israelin tekemät rikokset.
4. Monet YK:n elimet ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt – kuten Amnesty International ja Human Rights Watch – ovat dokumentoineet Israelin rikkomukset ja väkivallan. Näin ovat tehneet myös israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt. Silti nämä raportit on jätetty huomiotta, eikä Israelia ole koskaan saatettu vastuuseen. Esimerkiksi 29. lokakuuta 2021 Israelin YK-suurlähettiläs Gilad Erdan halveksui YK-järjestelmää repimällä YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin kesken yleiskokouksen puheenvuoronsa ja heittämällä sen roskiin. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin YK:n yleiskokouksen varapuheenjohtajaksi.
5. Yhdysvallat ja sen länsimaiset liittolaiset ovat kohdelleet Israelia kuin lakien yläpuolella olevaa valtiota. Ne tarjoavat jatkuvasti suojaa, joka mahdollistaa miehityksen jatkumisen, palestiinalaisten tukahduttamisen sekä palestiinalaisalueiden anastamisen ja pyhien paikkojen juutalaistamisen. YK on 75 vuoden aikana antanut yli 900 päätöslauselmaa palestiinalaisten oikeuksien puolesta, mutta Israel on kieltäytynyt noudattamasta niitä, ja Yhdysvaltojen käyttämä veto-oikeus turvallisuusneuvostossa on estänyt kaiken todellisen vastuun kohdistamisen Israeliin. Tästä syystä pidämme Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia osallisina Israelin miehitykseen ja palestiinalaisten kärsimysten jatkumiseen.
6. Mitä tulee "rauhanomaiseen ratkaisuun": Vuoden 1993 Oslon sopimuksessa Palestiinan vapautusjärjestö (PLO) ja Israel sopivat palestiinalaisvaltion perustamisesta Länsirannalle ja Gazaan. Israel kuitenkin tuhosi järjestelmällisesti kaikki mahdollisuudet valtion perustamiseen lisäämällä laittomia siirtokuntia ja juutalaistamalla miehitettyä Länsirantaa ja Jerusalemia. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen rauhanprosessin tukijat joutuivat myöntämään, että tie on umpikujassa ja että prosessi on aiheuttanut palestiinalaisille katastrofaalisia seurauksia. Israelin johtajat ovat useaan otteeseen ilmaisseet vastustavansa palestiinalaisvaltiota. Vain kuukautta ennen Al-Aqsa Flood -operaatiota Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu esitteli "Uuden Lähi-idän" kartan, jossa Israel ulottui Jordan-joelta Välimerelle, kattaen Länsirannan ja Gazan. Kukaan ei puuttunut hänen puheeseensa YK:n yleiskokouksen puhujanpöntössä – puheeseen, joka huokui ylimielisyyttä ja täydellistä välinpitämättömyyttä palestiinalaisten oikeuksia kohtaan.
7. 75 vuoden miehityksen, kärsimyksen ja kaikkien vapautuspyrkimysten epäonnistumisen jälkeen – ja kun niin kutsuttu rauhanprosessi on osoittautunut tuhoisaksi – mitä maailmalta odotettiin palestiinalaisten tekevän vastauksena seuraaviin realiteetteihin:
   ♦ Israelin suunnitelmat Al-Aqsan moskeijan juutalaistamiseksi ja sen uskonnollisen merkityksen ajalliseksi ja paikalliseksi jakamiseksi sekä siirtokuntalaisten yhä useammat tunkeutumiset pyhälle alueelle.
   ♦ Äärioikeistolaisen Israelin hallituksen käytännön toimet koko Länsirannan ja Jerusalemin liittämiseksi Israelin suvereniteettiin, sekä suunnitelmat palestiinalaisten karkottamiseksi kodeistaan.
   ♦ Tuhannet palestiinalaisvangit Israelin vankiloissa, jotka elävät ilman perustavia oikeuksia ja kokevat jatkuvaa väkivaltaa ja nöyryytystä, erityisesti sisäministeri Itamar Ben-Gvirin johdolla.
   ♦ Gazan jo yli 17 vuotta jatkunut epäoikeudenmukainen ilma-, maa- ja merisaarto.
   ♦ Israelin siirtokuntien ennennäkemätön laajentuminen Länsirannalla ja siirtokuntalaisten päivittäinen väkivalta palestiinalaisia ja heidän omaisuuttaan kohtaan.
   ♦ Seitsemän miljoonaa palestiinalaista, jotka elävät äärimmäisissä oloissa pakolaisleireillä ja muualla, haaveillen paluusta maihinsa, joista heidät ajettiin pois 75 vuotta sitten.
   ♦ Kansainvälisen yhteisön epäonnistuminen ja suurvaltojen osallisuus palestiinalaisvaltion estämisessä.

Mitä tältä kansalta odotettiin kaiken tämän jälkeen? Että se vain odottaa ja luottaa voimattomaan YK:hon? Vai että se ottaa aloitteen omien oikeuksiensa, maansa ja pyhyyksiensä puolustamiseksi – puolustaakseen itseään tavalla, joka on kansainvälisesti tunnustettu oikeus?

Näistä syistä 7. lokakuuta käynnistetty operaatio Al-Aqsa Flood oli välttämätön ja luonnollinen vastaus Israelin toimille. Se oli puolustuksellinen teko, jolla pyrittiin irtautumaan miehityksestä, palauttamaan palestiinalaisten oikeudet ja kulkemaan kohti vapautta ja itsenäisyyttä – kuten kaikki kansat ovat tehneet historiansa aikana.

 

Toinen osa: Al-Aqsa Flood -operaation tapahtumat ja vastaukset Israelin väitteisiin

Israel on esittänyt lukuisia tekaistuja syytöksiä ja väitteitä liittyen 7. lokakuuta alkaneeseen Al-Aqsa Flood -operaatioon ja sen seurauksiin. Islamilainen vastarintaliike Hamas esittää seuraavat selvennykset:

1. Al-Aqsa-Flood -operaation kohteina 7. lokakuuta olivat Israelin sotilaskohteet, ja sen tarkoituksena oli vangita Israelin sotilaita painostaakseen Israelin viranomaisia vapauttamaan tuhansia palestiinalaisia vankeja vaihtosopimuksen kautta. Toiminta keskittyi erityisesti Gazan alueella toimineen Israelin armeijan Gazan divisioonan sekä Gazan ympärillä sijainneiden sotilaskohteiden tuhoamiseen.
2. Siviilien, erityisesti lasten, naisten ja vanhusten vahingoittamisen välttäminen on uskonnollinen ja moraalinen velvoite kaikille al-Qassam-prikaatien taistelijoille. Korostamme, että palestiinalainen vastarinta toimi kurinalaisesti ja islamin arvoihin sitoutuen. Taistelijat kohdistivat hyökkäyksensä ainoastaan miehitysjoukkoihin ja aseistautuneisiin henkilöihin. Vaikka vastarinnalla ei ole tarkkuusaseita, taistelijat pyrkivät kaikin tavoin välttämään siviilien vahingoittamista. Mikäli yksittäisiä siviilivahinkoja tapahtui, ne tapahtuivat vahingossa yhteenottojen yhteydessä. Hamasin liike on vuodesta 1987 sitoutunut siviilien suojelemiseen. Vuonna 1994 Hebronissa tapahtuneen Baruch Goldsteinin veriteon jälkeen Hamas esitti aloitteen, jossa vaadittiin kaikkia osapuolia suojelemaan siviilejä, mutta Israel ei vastannut aloitteeseen millään tavalla. Hamas on toistanut tätä vetoomusta useita kertoja, mutta Israel on jatkuvasti sivuuttanut sen ja jatkanut palestiinalaissiviilien tarkoituksellista surmaamista.
3. Toiminnan aikana saattoi tapahtua virheitä Israelin turvallisuusjärjestelmän nopean romahduksen ja Gazan rajan alueilla syntyneen kaaoksen vuoksi. Monet todistajat ovat vahvistaneet, että Hamas kohteli siviilejä, jotka joutuivat Gazaan, inhimillisesti ja pyrki alusta asti heidän vapauttamiseensa. Tämä toteutui viikon mittaisen humanitaarisen tulitauon aikana, jolloin siviilejä vapautettiin vastineeksi palestiinalaisnaisten ja -lasten vapauttamisesta Israelin vankiloista.
4. Israelin viranomaisten väitteet siitä, että al-Qassam-prikaatit olisivat kohdistaneet hyökkäyksiään siviileihin 7. lokakuuta, ovat täysin valheellisia. Väitteet perustuvat ainoastaan Israelin viralliseen narratiiviin eikä yksikään riippumaton taho ole vahvistanut niitä. On yleisesti tunnettua, että Israel pyrkii järjestelmällisesti mustamaalaamaan palestiinalaista vastarintaa oikeuttaakseen oman aggressionsa. Useat todisteet osoittavat väitteiden virheellisyyden:
   • Päivältä 7. lokakuuta otetut videot ja myöhemmät israelilaisten omat todistukset osoittavat, että al-Qassamin taistelijat eivät kohdistaneet iskujaan siviileihin. Monet israelilaiset kuolivat Israelin armeijan ja poliisin sekasortoisten toimien seurauksena.
   • Väite, että taistelijat olisivat mestanneet 40 vauvaa, on todistettu perättömäksi myös Israelin lähteiden toimesta, vaikka länsimaiset mediat levittivät sitä laajasti.
   • Myös väitteet raiskauksista ovat osoittautuneet valheiksi. Esimerkiksi Mondoweissin 1. joulukuuta 2023 julkaisema raportti totesi, ettei ole esitetty todisteita Hamasin tekemistä joukkoraiskauksista, ja että Israel käytti väitettä oikeuttaakseen joukkotuhonnan Gazassa.
   • Israelin sanomalehdet Yedioth Ahronoth (10.10.) ja Haaretz (18.11.) raportoivat, että suuri osa Nova-festivaalin osallistujista kuoli Israelin armeijan helikopterin tulituksessa, eikä Hamasilla ollut ennakkotietoa festivaalista.
   • Israelin armeija iski satoihin kohteisiin Gazan lähialueilla estääkseen taistelijoiden pääsyn Israeliin tai israelilaisten joutumisen vangiksi. Useat israelilaiset kuolivat omien joukkojensa ilmaiskuissa.
   • Israelin armeijan soveltama ns. Hannibal-direktiivi johti siihen, että taloja, joissa oli sekä palestiinalaisia taistelijoita että israelilaisia siviilejä, pommitettiin tarkoituksellisesti estääkseen vankien joutumisen vastarinnan käsiin.
   • Israelin viranomaiset muuttivat myöhemmin kuolleiden määrää 1 400:sta 1 200:aan, kun selvisi, että noin 200 palanutta ruumista kuului palestiinalaisille taistelijoille, jotka kuolivat yhdessä israelilaisten kanssa.
   • Israelin ilmaiskut Gazassa tappoivat lähes 60 israelilaista vankia, mikä osoittaa, ettei Israel ole kiinnostunut omien kansalaistensa hengestä heidän joutuessaan vangiksi.
5. Useat Gazan ympäristön asukkaat olivat aseistettuja ja osallistuivat taisteluihin 7. lokakuuta. Vaikka heidät rekisteröitiin siviileiksi, he toimivat aseistautuneina joukkoina Israelin armeijan rinnalla.
6. Israelissa asepalvelus on pakollinen kaikille yli 18-vuotiaille. Miehet palvelevat 32 kuukautta ja naiset 24 kuukautta, ja heidät koulutetaan käyttämään aseita. Israelin turvallisuusajattelu perustuu "aseistetun kansan" ideaan, mikä tekee Israelista käytännössä "armeijan, jolla on maa."
7. Siviilien julma tappaminen on Israelin järjestelmällinen toimintatapa ja keino nöyryyttää palestiinalaisia. Gazassa tapahtunut joukkomurha on tästä selvä todiste.
8. Al Jazeeran dokumentti osoitti, että Israelin aggressio Gazassa johti keskimäärin 136 palestiinalaislapsen kuolemaan päivässä kuukauden aikana. Vertailun vuoksi Ukrainassa sodan aikana kuoli yksi lapsi päivässä.
9. Israelin toimien puolustajat eivät tarkastele tapahtumia objektiivisesti. He perustelevat palestiinalaisten siviilien tappamista sillä, että Hamasin taistelijoita vastaan hyökätessä siviilejä kuolee väistämättä. Samaa logiikkaa ei kuitenkaan sovelleta Al-Aqsa-operaatioon.
10. Olemme vakuuttuneita, että puolueettomat ja riippumattomat tutkinnat paljastavat todellisen tapahtumakulun ja osoittavat, kuinka laajamittaisia valheita Israelin virallinen tarina pitää sisällään. Tämä koskee myös väitteitä siitä, että vastarintaliike olisi käyttänyt Gazan sairaaloita komentokeskuksina – väite, jota ei ole koskaan pystytty todistamaan ja jonka monet länsimaiset tiedotusvälineet ovat kumonneet.

 

Kolmas osa: Kohti avointa kansainvälistä tutkintaa

1. Palestiina on Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) jäsenvaltio ja liittyi Rooman perussääntöön vuonna 2015. Kun Palestiina pyysi tutkintaa Israelin sen alueilla tekemistä sotarikoksista, se kohtasi Israelin jyrkän torjunnan ja uhkaukset rangaistustoimista. On valitettavaa, että eräät suurvallat, jotka väittävät puolustavansa oikeudenmukaisuutta, asettuivat täysin Israelin miehitystarinan puolelle ja vastustivat Palestiinan toimia kansainvälisen oikeuden kentällä. Nämä valtiot pyrkivät pitämään Israelin lain yläpuolella ja suojelemaan sen vastuuvapautta.
2. Kehotamme näitä maita – erityisesti Yhdysvaltoja, Saksaa, Kanadaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa – tukemaan väitteidensä mukaisesti oikeudenmukaisuutta. Niiden tulee julkisesti kannattaa tutkintaa kaikista miehitetyllä Palestiinan alueella tehdyistä rikoksista ja antaa täysi tuki kansainvälisille tuomioistuimille, jotta ne voivat toimia tehokkaasti.
3. Vaikka epäilemmekin näiden valtioiden sitoutumista oikeudenmukaisuuteen, kehotamme silti Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää ja hänen tiimiään saapumaan kiireellisesti miehitetyille palestiinalaisalueille selvittämään siellä tapahtuneita rikoksia ja ihmisoikeusloukkauksia. Heidän ei tule tyytyä tilanteen seuraamiseen etäältä tai alistua Israelin asettamiin rajoituksiin.
4. Joulukuussa 2022 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa pyydettiin Kansainväliseltä tuomioistuimelta (ICJ) oikeudellista arviota Israelin miehityksen laittomuudesta Palestiinassa. Vain harvat maat, jotka tukevat Israelia, vastustivat tätä päätöstä, vaikka lähes sata valtiota sen hyväksyi. Kun palestiinalaiset ja heidän oikeusjärjestöjensä edustajat yrittivät nostaa oikeusjuttuja israelilaisia sotarikollisia vastaan eurooppalaisissa tuomioistuimissa yleismaailmallisen tuomiovallan perusteella, useat Euroopan valtiot estivät nämä oikeustoimet, jotta israelilaiset rikoksentekijät voisivat jatkaa toimintaansa vapaasti.
5. Lokakuun 7. päivän tapahtumat on asetettava laajempaan kontekstiin: ne ovat osa globaalia kamppailua kolonialismia ja miehitystä vastaan. Kaikki nykyaikaiset vapautusliikkeet osoittavat, että mitä vakavampaa sortoa miehittäjä harjoittaa, sitä voimakkaampaa on sorrettujen vastarinta.
6. Palestiinalaiset ja kansat ympäri maailman tunnistavat ne valheet ja harhautukset, joihin Israelia tukevat hallitukset turvautuvat puolustaakseen sokeaa puolueellisuuttaan ja peittääkseen Israelin rikokset. Nämä valtiot tietävät hyvin konfliktin todelliset juurisyyt: miehitys ja palestiinalaisten oikeuden kieltäminen elää ihmisarvoista elämää omalla maallaan. Ne eivät osoita kiinnostusta Gazan miljoonien ihmisten epäoikeudenmukaiseen saartoon tai tuhansien palestiinalaisten vankien kohteluun Israelin vankiloissa, joissa heidän perusoikeutensa usein kielletään.
7. Tervehdimme kaikkia vapaita ihmisiä eri uskonnoista, etnisyyksistä ja taustoista, jotka nousevat äänekkäästi esiin maailman pääkaupungeissa ja kaupungeissa vastustaen Israelin rikoksia ja joukkomurhia. He osoittavat solidaarisuutensa palestiinalaisten oikeuksille ja heidän oikeutetulle asialleen.

 

Neljäs osa: Maailmalle muistutus – mikä on Hamas?

1. Islamilainen vastarintaliike Hamas on palestiinalainen islamilainen kansallinen vapautus- ja vastarintaliike. Sen tavoitteena on Palestiinan vapauttaminen ja sionistisen projektin vastustaminen. Islam toimii sen perusarvojen, tavoitteiden ja toimintatapojen perustana. Hamas torjuu kaikenlaisen ihmisten vainon ja heidän oikeuksiensa loukkaamisen kansallisuuteen, uskontoon tai lahkoon perustuen.
2. Hamas painottaa, että sen konflikti kohdistuu sionistiseen projektiin eikä juutalaisiin heidän uskontonsa vuoksi. Hamas ei käy taistelua juutalaisia vastaan siksi, että he ovat juutalaisia, vaan sionisteja vastaan, jotka miehittävät Palestiinaa. Juuri sionistit pyrkivät jatkuvasti samaistamaan juutalaisuuden ja juutalaiset omaan siirtomaahankkeeseensa ja laittomaan valtioonsa.
3. Palestiinalaiset ovat aina vastustaneet sortoa, epäoikeudenmukaisuutta ja siviiliväestöön kohdistuvia joukkomurhia – riippumatta siitä, kuka ne on tehnyt. Uskonnollisten ja moraalisten arvojemme pohjalta olemme selkeästi tuominneet ne kauheudet, joita natsi-Saksa aiheutti juutalaisille. Tässä yhteydessä muistutamme, että niin sanottu "juutalaiskysymys" oli pohjimmiltaan eurooppalainen ongelma, kun taas arabialainen ja islamilainen maailma tarjosi vuosisatojen ajan turvapaikan juutalaisille ja muille uskonnollisille ja etnisille ryhmille. Tämä alue oli esimerkki rinnakkaiselosta, kulttuurisesta vuorovaikutuksesta ja uskonnonvapaudesta. Nykyinen konflikti johtuu sionistisesta aggressiosta ja sen liittolaisuudesta länsimaisten siirtomaavaltojen kanssa. Siksi torjumme yritykset käyttää Euroopassa koettua juutalaisten kärsimystä perusteena palestiinalaisten sorrolle.
4. Kansainvälisen oikeuden ja normien mukaan Hamas on kansallinen vapautusliike, jolla on selkeä päämäärä ja tehtävä. Sen oikeus vastarintaan perustuu palestiinalaisten oikeuteen itsepuolustukseen, vapautumiseen ja itsemääräämiseen. Hamas on pyrkinyt rajaamaan taistelunsa Israelin miehitykseen Palestiinan miehitetyillä alueilla, mutta Israelin miehitys ei ole noudattanut tätä, vaan on surmannut palestiinalaisia myös Palestiinan ulkopuolella.
5. Korostamme, että oikeus vastustaa miehitystä – myös aseellisen vastarinnan keinoin – on laillinen oikeus, jonka tunnustavat kaikki kansainväliset normit, uskonnolliset traditiot, kansainvälinen oikeus, Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat sekä YK:n päätöslauselmat, kuten YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 3236 (hyväksytty 22.11.1974), jossa tunnustetaan palestiinalaisten luovuttamattomat oikeudet Palestiinassa, mukaan lukien oikeus itsemääräämiseen ja oikeus palata koteihinsa ja omaisuutensa äärelle, joista heidät on karkotettu ja siirretty.
6. Palestiinalainen kansa ja sen vastarinta käyvät sankarillista taistelua puolustaakseen maataan ja kansallisia oikeuksiaan historian pisintä ja brutaaleinta siirtomaamiehitystä vastaan. Palestiinalaiset kohtaavat ennennäkemättömän Israelin hyökkäyksen, jossa on tehty hirvittäviä joukkomurhia siviilejä vastaan – uhreina ovat enimmäkseen lapset ja naiset. Gazaan kohdistuvan hyökkäyksen aikana Israelin miehitys on katkaissut ihmisiltä ruoan, veden, lääkkeet ja polttoaineet – toisin sanoen elämän perusedellytykset. Samaan aikaan Israelin hävittäjät ovat moukaroineet Gazan infrastruktuurin ja julkiset rakennukset – koulut, yliopistot, moskeijat, kirkot ja sairaalat – osana etnistä puhdistusta, jonka tavoitteena on karkottaa palestiinalaiset Gazasta. Israelin miehitystä tukevat valtiot ovat pysyneet hiljaa ja sallineet kansanmurhan jatkumisen.
7. Israelin miehityshallinnon väite "itsepuolustuksesta" palestiinalaisia vastaan on valheellinen, harhaanjohtava ja tosiasiat vääristävä. Israelilla ei miehittäjänä ole oikeutta puolustautua omia rikoksiaan ja miehitystään vastaan. Oikeus puolustautumiseen kuuluu palestiinalaisille, jotka pyrkivät lopettamaan miehityksen. Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) totesi vuonna 2004 antamassaan neuvoa-antavassa lausunnossa, joka koski miehitetyille palestiinalaisalueille rakennettua muuria, että Israel – miehittävä valta – ei voi vedota itsepuolustusoikeuteen oikeuttaakseen muurin rakentamisen palestiinalaisalueelle. Lisäksi Gaza on edelleen miehitetty alue kansainvälisen oikeuden mukaan, joten Gazaan kohdistetulle hyökkäykselle ei ole oikeudellista perustetta eikä se täytä itsepuolustuksen edellytyksiä.

 

Viides osa: Mitä tarvitaan?

Miehitys on miehitystä riippumatta siitä, miten se itseään kuvaa tai nimeää. Se on väline kansojen tahdon murentamiseen ja sorron ylläpitämiseen. Toisaalta historian kokemukset eri kansojen vapautumisesta miehityksestä ja kolonialismista osoittavat, että vastarinta on ainoa strateginen tie vapautumiseen ja miehityksen päättymiseen. Onko yksikään kansa vapautunut miehityksestä ilman taistelua, vastarintaa tai uhrauksia?

Humanitaariset, eettiset ja oikeudelliset velvoitteet edellyttävät, että kaikki maailman valtiot tukevat palestiinalaisten vastarintaa sen sijaan, että ne toimisivat sitä vastaan. Niiden tulisi vastustaa miehityksen rikoksia ja aggressiota sekä tukea palestiinalaisten kamppailua vapautuakseen ja käyttääkseen oikeuttaan itsemääräämiseen – kuten kaikilla kansoilla ympäri maailmaa on oikeus tehdä. Tämän pohjalta esitämme seuraavat vaatimukset:

1. Välitön lopetus Israelin hyökkäykselle Gazassa, koko Gazan väestöön kohdistuville rikoksille ja etniselle puhdistukselle. Rajanylityspaikat on avattava ja humanitaarisen avun, mukaan lukien jälleenrakentamisen tarvikkeiden, on päästävä alueelle.
2. Israelin miehityshallinnon asettaminen vastuuseen palestiinalaisiin kohdistamastaan inhimillisestä kärsimyksestä. Se on saatettava vastuuseen siviiliväestöön, infrastruktuuriin, sairaaloihin, koulutuslaitoksiin, moskeijoihin ja kirkkoihin kohdistuneista rikoksista.
3. Palestiinalaisen vastarinnan tukeminen Israelin miehitystä vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä on kansainvälisten lakien ja normien mukainen oikeutettu teko.
4. Kehotamme vapaita kansoja kaikkialla maailmassa – erityisesti niitä, jotka ovat kokeneet siirtomaavallan ja ymmärtävät palestiinalaisten kärsimyksen – ottamaan vakavia ja tehokkaita kannanottoja niitä valtioita vastaan, jotka tukevat Israelin miehitystä kaksinaismoralistisin politiikoin. Kehotamme aloittamaan maailmanlaajuisen solidaarisuusliikkeen palestiinalaisten tueksi, korostaen oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja kansojen oikeutta elää vapaudessa ja ihmisarvossa.
5. Suurvaltojen – erityisesti Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan – on lopetettava sionistisen valtion suojelu vastuulta sekä sen kohtelu lain yläpuolella olevana valtiona. Tällainen epäoikeudenmukainen toiminta on mahdollistanut Israelin miehitykselle yli 75 vuoden ajan törkeät rikokset palestiinalaisia, heidän maataan ja pyhiä paikkojaan vastaan. Kehotamme kaikkia maailman valtioita kantamaan vastuunsa kansainvälisen oikeuden ja YK:n päätöslauselmien edistämisestä, jotka vaativat miehityksen lopettamista.
6. Torjumme jyrkästi kaikki kansainväliset tai israelilaiset hankkeet, joiden tarkoituksena on päättää Gazan tulevaisuudesta tavalla, joka vain pitkittää miehitystä. Palestiinalaisilla on täysi kyky päättää tulevaisuudestaan ja järjestää sisäiset asiansa itse, eikä millään ulkopuolisella taholla ole oikeutta sanella tai asettaa heille holhousta.
7. Kehotamme toimimaan Israelin pyrkimyksiä vastaan, joiden tarkoituksena on aiheuttaa uusi karkotus – uusi Nakba – erityisesti vuoden 1948 alueilla ja Länsirannalla. Painotamme, ettei karkotuksia saa tapahtua Siinaille, Jordaniaan tai minnekään muualle. Jos palestiinalaiset joskus siirtyvät, se tapahtuu heidän alkuperäisiin koteihinsa ja asuinalueilleen, joista heidät karkotettiin vuonna 1948, kuten lukuisat YK:n päätöslauselmat ovat vahvistaneet.
8. Kehotamme jatkamaan kansainvälistä kansalaispainetta, kunnes miehitys päättyy. Kehotamme vastustamaan normalisointiyrityksiä Israelin kanssa ja käynnistämään kattavan boikotin Israelin miehitystä ja sen tukijoita vastaan.