Venäjän presidentti Vladimir Putin piti 24.2.2022 Venäjän televisiossa puheen, jossa hän kertoi Venäjän aloittaneen sotilaallisen erityisoperaation Ukrainassa.

 

Linkit:

Venäjän YK-lähettilään Vassily Nebenzian tiedote YK:n turvallisuusneuvostolle. Linkki.

Putinin puhe ja käsikirjoitus englanniksi Kremlin sivuilla. Linkki.

 

Puheen käännös suomeksi (tehty ChatGPT:n avulla):

 

Venäjän federaation presidentin puhe
24. helmikuuta 2022, klo 06.00, Moskova, Kreml

Venäjän kansalaiset! Hyvät ystävät!

 

Tänään pidän jälleen tarpeellisena palata Donbassin alueella tapahtuviin traagisiin tapahtumiin ja keskeisiin näkökohtiin, jotka liittyvät itse Venäjän turvallisuuden varmistamiseen.

Aloitan siitä, mistä puhuin puheessani 21. helmikuuta tänä vuonna. Puhuin siitä, mikä herättää meissä erityistä huolta ja ahdistusta – niistä perustavanlaatuisista uhista maatamme kohtaan, joita vastuuttomat länsimaiset poliitikot ovat luoneet vuosi toisensa jälkeen, askel askeleelta, röyhkeästi ja säälimättömästi. Tarkoitan Pohjois-Atlantin liiton (NATO) laajenemista itään ja sen sotilaallisen infrastruktuurin etenemistä yhä lähemmäksi Venäjän rajoja.

On yleisesti tiedossa, että olemme kolmenkymmenen vuoden ajan kärsivällisesti pyrkineet sopimaan johtavien NATO-maiden kanssa Euroopan turvallisuuden periaatteista, jotka perustuvat tasa-arvoon ja jakamattomuuteen. Vastaukseksi ehdotuksiimme olemme jatkuvasti kohdanneet joko kyynistä petosta ja valheita tai painostus- ja kiristysyrityksiä, samalla kun NATO on vakaasti jatkanut laajenemistaan huolimatta kaikista protesteistamme ja huolenaiheistamme. Sota­koneisto etenee ja, toistan, on saapumassa aivan rajojemme tuntumaan.

Miksi näin tapahtuu? Mistä kumpuaa tämä röyhkeä ja alentuva puhetyyli, jossa korostetaan omaa erinomaisuutta, erehtymättömyyttä ja rankaisemattomuutta? Mistä kumpuaa halveksiva ja väheksyvä suhtautuminen meidän etuihimme ja täysin oikeutettuihin vaatimuksiimme?

Vastaus on ilmeinen. Se on täysin loogista ja selvää. Neuvostoliitto heikkeni 1980-luvun lopulla ja romahti lopullisesti. Kaikki silloin tapahtunut on meille tänään hyvä opetus: se osoittaa vakuuttavasti, että vallan ja tahdon lamaannus on ensimmäinen askel täydelliseen rappeutumiseen ja unohtumiseen. Riitti, että menetimme hetkeksi luottamuksen itseemme, ja maailman voimasuhteet horjuivat.

Seurauksena oli, että olemassa olevat sopimukset ja kansainväliset järjestelyt muuttuivat käytännössä mitättömiksi. Vetoomukset ja pyynnöt eivät auttaneet. Kaikki, mikä ei miellyttänyt hegemonia, julistettiin vanhentuneeksi ja tarpeettomaksi. Kaikki, mikä oli heille hyödyllistä, esitettiin ehdottomana totuutena ja ajettiin läpi röyhkeästi ja keinoja kaihtamatta. Ne, jotka olivat eri mieltä, pakotettiin alistumaan.

Tämä ei koske ainoastaan Venäjää. Emme ole ainoita, jotka ovat huolissaan. Tämä koskee koko kansainvälisten suhteiden järjestelmää, joskus jopa Yhdysvaltojen liittolaisia. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen alkoi käytännössä maailman uudelleenjako, ja toisen maailmansodan jälkeen sovitut kansainvälisen oikeuden säännöt, jotka vahvistivat sodan lopputulokset, alkoivat häiritä kylmän sodan voittajaksi julistautunutta osapuolta.

Totta kai muutokset maailmanlaajuisessa tilanteessa ja itse voimatasapainossa olisi pitänyt ottaa huomioon käytännön elämässä, kansainvälisissä suhteissa ja näitä suhteita säätelevissä säännöissä. Tämä olisi pitänyt tehdä ammattimaisesti, sujuvasti ja kärsivällisesti, ottaen huomioon kaikkien maiden edut ja ymmärtäen oma vastuu. Mutta ei — vallitsi euforian tila absoluuttisesta ylivallasta, eräänlainen nykypäivän absolutismi, yhdessä alhaisen yleissivistyksen ja ylimielisyyden kanssa niiden keskuudessa, jotka valmistelivat, hyväksyivät ja ajoivat läpi päätöksiä, jotka hyödyttivät ainoastaan heitä itseään. Tilanne alkoi kehittyä toisenlaisen käsikirjoituksen mukaisesti.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Ensiksi – ilman YK:n turvallisuusneuvoston lupaa – toteutettiin verinen sotilaallinen operaatio Belgradia vastaan, aivan Euroopan sydämessä. Rauhanomaisten kaupunkien ja tärkeän infrastruktuurin pommitukset jatkuivat viikkoja. Joudun muistuttamaan näistä tapahtumista, koska jotkut länsimaiset kollegat eivät halua niitä muistaa ja viittaavat mieluummin olosuhteisiin, joita tulkitsevat oman etunsa mukaan.

Seuraavaksi tuli Irakin, Libyan ja Syyrian vuoro. Laiton sotilaallinen voiman käyttö Libyaa vastaan ja YK:n turvallisuusneuvoston päätösten räikeä vääristely johti valtion täydelliseen tuhoutumiseen, synnytti suuren kansainvälisen terrorismin pesäkkeen ja ajoi maan humanitaariseen katastrofiin ja pitkäaikaiseen sisällissotaan. Tragedia, joka kohtasi satoja tuhansia, jopa miljoonia ihmisiä, ei rajoittunut Libyaan vaan levisi koko alueelle ja aiheutti valtavan pakolaisvirran Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan.

Sama kohtalo uhkasi Syyriaa. Läntisen koalition aseelliset toimet Syyriassa ilman Syyrian hallituksen suostumusta tai YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta ovat suoranaista hyökkäystä ja puuttumista toisen valtion sisäisiin asioihin.

Irakin miehitys, joka sekin toteutettiin ilman laillista perustetta, on erityisen räikeä esimerkki. Tekosyyksi valittiin muka luotettavat tiedot Irakin joukkotuhoaseista. Tätä väitettä esiteltiin koko maailman edessä, kun Yhdysvaltojen ulkoministeri heilutti YK:ssa koeputkessa olevaa valkoista jauhetta väittäen sen todistavan Irakin kemiallisista aseista. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli täydellinen valhe ja bluffi: mitään kemiallisia aseita ei Irakissa ollut. Uskomatonta ja hämmästyttävää, mutta siitä tosiasiasta ei pääse pakoon. Valehtelua tapahtui valtion korkeimmalla tasolla ja Yhdistyneiden kansakuntien puhujakorokkeelta. Tämän seurauksena oli valtava ihmishenkien menetys, tuhoa ja terrorismi nousi valtavaan kasvuun.

Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että monilla maailman alueilla, lähes kaikkialla missä länsi tulee luomaan omaa järjestystään, se jättää jälkeensä verisiä, avoimia haavoja sekä kansainvälisen terrorismin ja ääriliikkeiden pesäkkeitä. Olen maininnut räikeimmät, mutta en suinkaan ainoat esimerkit kansainvälisen oikeuden halveksunnasta.

Tähän listaan voidaan lisätä myös maallemme annetut lupaukset olla laajentamatta Natoa tuumaakaan itään. Toistan – he pettivät meidät tai, kansankielellä sanoen, huijasivat meitä. Kyllä, usein kuulee sanottavan, että politiikka on likaista peliä. Ehkä niin, mutta ei kuitenkaan tuossa määrin. Tällainen huijarimainen käytös on vastoin paitsi kansainvälisten suhteiden periaatteita, myös ennen kaikkea yleisesti hyväksyttyjä moraalin ja etiikan normeja. Missä tässä on oikeudenmukaisuus ja totuus? Tässä on kyse pelkistä valheista ja tekopyhyydestä.

Muuten, yhdysvaltalaiset poliitikot, politologit ja toimittajat itsekin kirjoittavat ja sanovat, että viime vuosina Yhdysvalloissa on syntynyt todellinen "valheiden imperiumi". Tätä on vaikea kiistää, sillä näin todella on. Mutta ei pidä olla liian vaatimaton: Yhdysvallat on yhä suuri maa, järjestelmää luova valta. Kaikki sen satelliitit eivät vain nöyrästi ja kuuliaisesti tottele ja toista sen puheita jokaisessa tilaisuudessa, vaan myös kopioivat sen käytöstä ja ottavat innokkaasti vastaan sen säännöt. Siksi voimmekin hyvällä syyllä ja varmuudella sanoa, että koko niin sanottu länsiblokki, jonka Yhdysvallat on muovannut omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen, on kokonaisuudessaan sama "valheiden imperiumi".

Mitä taas tulee omaan maahamme, Neuvostoliiton romahduksen jälkeen – uuden, modernin Venäjän ennennäkemättömän avoimuuden ja vilpittömän yhteistyöhalun ilmapiirissä suhteessa Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaisiin kumppaneihin sekä käytännössä yksipuolisen aseistariisunnan oloissa – meitä yritettiin välittömästi painaa alas, saattaa loppuun ja tuhota lopullisesti. Näin kävi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, kun niin sanottu kollektiivinen länsi aktiivisesti tuki separatismia ja palkkasoturijoukkoja Etelä-Venäjällä. Me muistamme, mitä uhrauksia ja menetyksiä se meille maksoi ja minkälaiset koettelemukset meidän oli käytävä läpi ennen kuin saimme murskattua kansainvälisen terrorismin selkärangan Kaukasuksella! Me muistamme tämän, emmekä koskaan unohda.

Itse asiassa vielä äskettäin on jatkettu yrityksiä käyttää meitä omiin tarkoituksiin, tuhota perinteiset arvomme ja pakottaa meille heidän omat näennäisarvonsa, jotka rapauttaisivat meidät ja kansamme sisältäpäin; arvoja, joita jo nyt aggressiivisesti tuputetaan heidän omissa maissaan ja jotka suoraan johtavat rappioon ja degeneraatioon, koska ne ovat ristiriidassa itse ihmisluonnon kanssa. Tämä ei tule onnistumaan. Kukaan ei ole koskaan onnistunut siinä, eikä onnistu nytkään.

Kaikesta huolimatta yritimme joulukuussa 2021 jälleen kerran päästä sopimukseen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kanssa Euroopan turvallisuuden takaamisen periaatteista ja Naton laajentumattomuudesta. Kaikki oli turhaa. Yhdysvaltojen kanta ei ole muuttunut. Yhdysvallat ei pidä tarpeellisena neuvotella Venäjän kanssa meille elintärkeästä asiasta; se tavoittelee omia päämääriään ja sivuuttaa meidän etumme.

Tämä tilanne herättää tietenkin kysymyksen: mitä seuraavaksi, mitä meidän tulisi odottaa? Tiedämme historiasta varsin hyvin, kuinka Neuvostoliitto vuosina 1940 ja 1941 yritti kaikin tavoin estää tai ainakin viivyttää sodan puhkeamista. Tähän pyrittiin muun muassa välttämällä viimeiseen asti mahdollisen hyökkääjän provosointia sekä lykkäämällä tai jättämällä toteuttamatta kaikkein ilmeisimmät valmistelutoimet väistämättömän hyökkäyksen torjumiseksi. Ja lopulta toteutetut toimet tulivat kohtalokkaasti liian myöhään.

Seurauksena maa ei ollut täysin valmistautunut torjumaan natsi-Saksan hyökkäystä, joka alkoi 22. kesäkuuta 1941 ilman sodanjulistusta. Vihollinen pysäytettiin ja murskattiin, mutta valtavalla hinnalla. Yritys lepytellä hyökkääjää ennen Suurta isänmaallista sotaa oli virhe, joka maksoi kansallemme kalliisti. Ensimmäisinä sotakuukausina menetimme laajoja, strategisesti tärkeitä alueita ja miljoonia ihmisiä. Me emme tee samaa virhettä toistamiseen. Meillä ei ole oikeutta siihen.

Ne, jotka tavoittelevat maailmanherruutta, ovat avoimesti, rankaisematta ja, korostan, täysin ilman syytä julistaneet meidät, Venäjän, vihollisekseen. Heillä on tänään huomattavat taloudelliset, tieteelliset, teknologiset ja sotilaalliset voimavarat. Me tiedämme tämän ja näemme kirkkaasti ne taloudelliset uhkat, joita meille jatkuvasti asetetaan, ja ymmärrämme myös kykymme vastustaa tätä röyhkeää ja jatkuvaa kiristystä. Toistan, meillä ei ole tässä suhteessa harhakuvitelmia ja suhtaudumme arvioihimme äärimmäisen realistisesti.

Sotilaallisella rintamalla, jopa Neuvostoliiton romahduksen ja suuren osan sen voimavarojen menetyksen jälkeen, Venäjä on tänään yksi maailman voimakkaimmista ydinasevalloista ja lisäksi sillä on etulyöntiasema joissain uusimmissa asetyypeissä. Tässä yhteydessä kenenkään ei pitäisi epäillä, etteikö suora hyökkäys maatamme vastaan johtaisi tappioon ja kauheisiin seurauksiin mille tahansa mahdolliselle hyökkääjälle.

Samalla teknologia, mukaan lukien puolustusteknologia, kehittyy nopeasti. Johtoasema tällä alalla on vaihtunut ja tulee vaihtumaan jatkossakin, mutta jos sallimme rajojemme viereisten alueiden militarisoinnin, se tulee jatkumaan vuosikymmeniä, ehkä ikuisesti, ja muodostamaan yhä kasvavan, täysin sietämättömän uhan Venäjälle.

Jo nyt, kun Nato laajenee itään, maamme tilanne huononee ja muuttuu vaarallisemmaksi vuosi vuodelta. Lisäksi viime päivinä Naton johto on puhunut suoraan tarpeesta nopeuttaa ja pakottaa liittouman infrastruktuurin etenemistä Venäjän rajoille. Toisin sanoen heidän linjansa kovenee. Emme voi enää jatkaa pelkkää tapahtumien seuraamista. Se olisi meiltä täysin vastuutonta.

Pohjois-Atlantin liiton infrastruktuurin laajentaminen ja Ukrainan alueiden militarisointi ovat meille täysin mahdottomia hyväksyä. Kyse ei ole itse Natosta – se on vain Yhdysvaltojen ulkopolitiikan työkalu. Ongelma on siinä, että meille viereisille alueille – huomautan, omille historiallisille alueillemme – ollaan luomassa "anti-Venäjää", joka on vihamielinen meitä kohtaan, asetettu täydelliseen ulkoiseen hallintaan, ja jota asutetaan intensiivisesti Naton maiden asevoimilla ja täytetään nykyaikaisimmilla aseilla.

Yhdysvalloille ja sen liittolaisille tämä on niin sanottu Venäjän patoamispolitiikka, josta he saavat ilmeisiä geopoliittisia etuja. Mutta meidän maallemme kyse on lopulta elämästä ja kuolemasta, historiallisesta tulevaisuudestamme kansakuntana.

Tämä ei ole liioittelua – tämä on tosiasia. Tämä on todellinen uhka paitsi intresseillemme myös valtiomme olemassaololle ja suvereniteetille. Tämä on se punainen viiva, josta on puhuttu monta kertaa: he ovat ylittäneet sen.

Tämä vie minut Donbassin tilanteeseen. Näemme, että tahot, jotka järjestivät vallankaappauksen Ukrainassa vuonna 2014, ovat kaapanneet vallan ja pitävät sitä hallussaan käytännössä lavastettujen vaalimenettelyjen avulla. He ovat lopullisesti hylänneet rauhanomaisen konfliktinratkaisun tien. Kahdeksan vuoden ajan, kahdeksan loputtoman vuoden ajan, olemme tehneet kaikkemme ratkaistaksemme tämän tilanteen poliittisin ja rauhanomaisin keinoin. Mutta kaikki oli turhaa.

Kuten sanoin edellisessä puheessani, on mahdotonta katsoa ilman sääliä, mitä siellä tapahtuu, mutta lopulta tämä kävi täysin sietämättömäksi. Meidän oli pakko pysäyttää tämä painajainen – kansanmurha miljoonia siellä asuvia ihmisiä kohtaan, jotka pinnaavat toivonsa vain Venäjään, vain meihin. Juuri heidän pyrkimyksensä, tunteensa ja kipunsa olivat pääasiallinen liikkeellepaneva voima päätöksessämme tunnustaa Donbassin kansantasavaltojen itsenäisyys.

Katson, että on myös tärkeää korostaa seuraavaa. Keskittyneinä omiin tavoitteisiinsa johtavat Nato-maat tukevat Ukrainassa nationalistista äärilaitaa ja uusnatseja, jotka eivät koskaan anna anteeksi Krimin ja Sevastopolin ihmisille heidän vapaata päätöstään liittyä takaisin Venäjään.

He epäilemättä aikovat tuoda sodan Krimille, aivan kuten he ovat tehneet Donbassissa, tappaakseen puolustuskyvyttömiä ihmisiä, kuten ukrainalaisten nationalistien rangaistusyksiköiden jäsenet ja Hitlerin kätyrit tekivät Suuren isänmaallisen sodan aikana. He ovat myös avoimesti esittäneet vaatimuksia useista muista Venäjän alueista.

Koko tapahtumien kulku ja saapuvien raporttien analyysi osoittavat, että vastakkainasettelu Venäjän ja näiden voimien välillä on väistämätöntä. Kyse on vain ajasta. He valmistautuvat ja odottavat oikeaa hetkeä. Nyt he myös tavoittelevat ydinaseiden hallintaa. Me emme anna tämän tapahtua.

Kuten aiemmin sanoin, Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjä hyväksyi uudet geopoliittiset realiteetit. Kunnioitamme ja tulemme jatkossakin kunnioittamaan entisen Neuvostoliiton alueelle syntyneitä uusia valtioita. Kunnioitamme ja tulemme jatkossakin kunnioittamaan niiden suvereniteettia, ja tästä on esimerkkinä apu, jota annoimme Kazakstanille sen kohdatessa traagisia tapahtumia ja uhkia valtiolliselle eheydelleen. Mutta Venäjä ei voi tuntea itseään turvalliseksi, kehittyä eikä edes olemassa olla jatkuvan uhan alla, joka lähtee nykyisen Ukrainan alueelta.

Haluan muistuttaa, että vuosina 2000–2005 käytimme asevoimiamme torjuaksemme terroristit Kaukasiassa, puolustimme valtiomme eheyttä ja säilytimme Venäjän. Vuonna 2014 tuimme Krimin ja Sevastopolin kansaa. Vuonna 2015 käytimme asevoimia rakentaaksemme luotettavan esteen terrorismin leviämiselle Syyriasta Venäjälle. Meillä ei ollut muuta tapaa puolustautua.

Samaa tapahtuu nyt. Meille ei yksinkertaisesti ole jäänyt muuta keinoa puolustaa Venäjää ja kansaamme kuin se, johon meidät on nyt pakotettu turvautumaan. Olosuhteet edellyttävät meiltä päättäväisiä ja välittömiä toimia. Donbassin kansantasavallat ovat pyytäneet Venäjältä apua.

Tässä yhteydessä, Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan (VII luku) mukaisesti, olen päättänyt käynnistää erityisen sotilasoperaation Venäjän federaation liittoneuvoston hyväksynnällä ja ystävyys- ja keskinäisen avunantoa koskevien sopimusten nojalla Donetskin kansantasavallan ja Luganskin kansantasavallan kanssa, jotka liittokokous ratifioi 22. helmikuuta tänä vuonna.

Operaation tarkoituksena on suojella ihmisiä, jotka ovat kahdeksan vuoden ajan joutuneet Kiovan hallinnon hyväksikäytön ja kansanmurhan kohteiksi. Tämän saavuttamiseksi tavoittelemme Ukrainan demilitarisointia ja denatsifikaatiota sekä niiden saattamista oikeuden eteen, jotka ovat tehneet lukuisia verisiä rikoksia siviilejä vastaan, mukaan lukien Venäjän federaation kansalaisia vastaan.

Suunnitelmamme eivät kuitenkaan sisällä Ukrainan alueiden miehittämistä. Emme aio pakottaa ketään mihinkään. Samalla olemme kuulleet viime aikoina yhä enemmän lännestä lausuntoja, joiden mukaan Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon allekirjoittamia asiakirjoja, joissa toisen maailmansodan tulokset vahvistettiin, ei pitäisi enää noudattaa. Kuinka tähän pitäisi vastata?

Toisen maailmansodan tulokset ovat meille pyhiä, samoin kuin kansamme uhraukset natsismin kukistamisen alttarilla. Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa nykyään korkealle arvostettujen ihmisoikeuksien ja vapauksien kanssa, jotka perustuvat sodanjälkeisten vuosikymmenten realiteetteihin. Eikä tämä myöskään mitätöi kansojen oikeutta itse määrätä kohtalostaan, kuten Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ensimmäisessä artiklassa on vahvistettu.

Haluan muistuttaa, että ei Neuvostoliiton perustamisen yhteydessä eikä toisen maailmansodan jälkeen kukaan koskaan kysynyt nykyisen Ukrainan alueella asuvilta ihmisiltä, miten he itse haluaisivat elämänsä järjestää. Politiikkamme perustuu vapauteen – vapauteen, jossa jokaisella on oikeus päättää omasta ja lastensa tulevaisuudesta. Ja katsomme, että kaikilla niillä kansoilla, jotka elävät nykyisen Ukrainan alueella ja haluavat käyttää tätä oikeutta – oikeutta valita – tulee olla siihen mahdollisuus.

Tässä yhteydessä haluan myös puhutella Ukrainan kansalaisia. Vuonna 2014 Venäjä oli velvollinen suojelemaan Krimin ja Sevastopolin asukkaita niiltä, joita te itse kutsutte ”natseiksi” eli nationalisteiksi. Krimin ja Sevastopolin ihmiset tekivät valinnan liittyä takaisin historialliselle kotimaalleen, Venäjälle, ja me tuimme tätä päätöstä.

Toistan: emme yksinkertaisesti voineet toimia toisin.

Tämän päivän tapahtumat eivät liity haluun loukata Ukrainan tai Ukrainan kansan etuja. Kyse on Venäjän suojelemisesta niiltä, jotka ovat ottaneet Ukrainan panttivangiksi ja yrittävät käyttää sitä maatamme ja kansaamme vastaan.

Toistan: toimintamme on itsepuolustusta meihin kohdistuvia uhkia ja vielä suurempaa katastrofia vastaan kuin mitä tänään on tapahtumassa. Kuinka vaikeaa se sitten onkaan, pyydän teitä ymmärtämään tämän ja kehotan yhteistyöhön, jotta saisimme käännettyä tämän traagisen sivun mahdollisimman nopeasti ja etenisimme yhdessä eteenpäin, estäen ketään puuttumasta asioihimme ja suhteisiimme, vaan rakentaen niitä itsenäisesti. Näin luomme edellytykset kaikkien ongelmien voittamiselle ja vahvistamme itseämme sisältä käsin, valtiollisista rajoista huolimatta, yhtenä kokonaisuutena. Uskon tähän – yhteiseen tulevaisuuteemme.

Minun täytyy myös kääntyä Ukrainan asevoimien jäsenten puoleen.

Hyvät toverit! Teidän isänne, isoisänne ja isoisoisänne eivät taistelleet natseja vastaan puolustaakseen yhteistä isänmaatamme vain siksi, että nykyiset uusnatsit voisivat kaapata vallan Ukrainassa. Te vannoitte uskollisuudenvalan Ukrainan kansalle, ette sille kansanvastaiselle juntalle, joka ryöstää Ukrainaa ja pilkkaa sen omaa kansaa.

Älkää noudattako heidän rikollisia käskyjään. Kehotan teitä laskemaan aseet välittömästi ja palaamaan kotiin. Haluan tehdä tämän täysin selväksi: kaikki Ukrainan armeijan sotilaat, jotka täyttävät tämän vaatimuksen, voivat vapaasti poistua taisteluvyöhykkeeltä ja palata perheidensä luo.

Korostan vielä kerran: kaikki vastuu verenvuodatuksesta lankeaa kokonaan Ukrainan hallitsevan hallinnon omalletunnolle.

Nyt muutama tärkeä, hyvin tärkeä sana niille, joita saattaa houkuttaa puuttua ulkopuolelta meneillään oleviin tapahtumiin. Jokaisen, joka yrittää estää meitä ja erityisesti uhata maatamme ja kansaamme, tulee tietää, että Venäjän vastaus on välitön, ja seuraukset sellaiset, joita ette ole koskaan kokeneet historiassanne. Olemme valmiita kaikenlaisiin kehityskulkuihin. Kaikki tarvittavat päätökset on jo tehty. Toivon, että sanomani on tullut selväksi.

Hyvät Venäjän kansalaiset!

Kokonaisten kansojen ja kansakuntien hyvinvointi, heidän olemassaolonsa, menestyksensä ja elinvoimaisuutensa kumpuavat aina heidän kulttuurinsa ja arvojensa vankasta perustasta sekä esi-isiensä kokemuksista ja perinteistä. Tietenkin tämä riippuu suoraan kyvystä sopeutua nopeasti jatkuvasti muuttuvaan elämään sekä yhteiskunnan yhteenkuuluvuudesta ja sen valmiudesta yhdistää kaikki käytettävissä olevat voimavarat yhteiseen etenemiseen.

Vahvuutta tarvitaan aina, mutta vahvuus voi olla monenlaista. "Valheen imperiumin" politiikan, josta puhuin puheeni alussa, ytimessä on ennen kaikkea karkea, suoraviivainen voima. Tällaisessa tilanteessa sanomme: "pelkkää lihasvoimaa, ei älyä".

Me kaikki tiedämme, että todellinen voima on oikeudenmukaisuudessa ja totuudessa, jotka ovat meidän puolellamme. Ja jos näin on, on vaikea olla olematta samaa mieltä siitä, että vahvuus ja valmius taistella ovat itsenäisyyden ja suvereniteetin perusta – se välttämätön pohja, jolle voi luotettavasti rakentaa tulevaisuutensa, kotinsa, perheensä ja isänmaansa.

Hyvät maanmiehet!

Olen varma, että Venäjän asevoimien sotilaat ja upseerit, jotka ovat omistautuneet maalleen, täyttävät velvollisuutensa ammattitaitoisesti ja rohkeasti. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö valtionhallinnon toimijat kaikilla tasoilla, taloutemme, rahoitusjärjestelmämme ja yhteiskuntamme vakaudesta vastaavat asiantuntijat, yritystemme johtajat ja koko Venäjän liike-elämän yhteisö toimisi koordinoidusti ja tehokkaasti. Luotan myös siihen, että kaikki parlamenttipuolueet ja kansalaisyhteiskunta ottavat yhtenäisen ja isänmaallisen kannan.

Lopulta, kuten historian saatossa on aina ollut, Venäjän kohtalo on monikansallisen kansamme taitavissa käsissä. Tämä tarkoittaa, että tehdyt päätökset pannaan täytäntöön, asetetut tavoitteet saavutetaan ja isänmaamme turvallisuus taataan luotettavasti.

Uskon tukeenne ja siihen voittamattomaan voimaan, jonka rakkaus isänmaata kohtaan meille antaa.