22.4.2024

Venäjä ei ole uhka NATOlle tai puolueettomille valtioille. Piste.

Jan Oberg

 

NATO täytti juuri 75 vuotta – keskellä suurinta kriisiään, huolimatta siitä, mitä sen edustajat väittävät.

Kaikkina näinä vuosina meille on toistuvasti sanottu, että “venäläiset tulevat!” – ensin Neuvostoliitto ja Varsovan liitto, nyt Venäjä.

On kuitenkin huomionarvoista, että vaikka neuvostojoukot tai Venäjä ovat kyllä hyökänneet muihin maihin, ne eivät ole koskaan hyökänneet NATO-maahan tai Euroopan puolueettomaan valtioon. Kun ensimmäinen kylmä sota päättyi 30 vuotta sitten ja arkistot avattiin, ei löytynyt todisteita suunnitelmista hyökätä yllättäen ja miehittää tällainen maa. Sen sijaan löytyi suunnitelmia vastatoimiin, mikäli länsivoimat ensin hyökkäisivät.

Jos ennustuksesi ovat olleet järjestelmällisesti vääriä seitsemän vuosikymmenen ajan, eikö olisi järkevää kysyä: miksi olemme olleet jatkuvasti väärässä? Miksi käytämme biljoonia suojautuaksemme jatkuvalta uhkalta, joka ei koskaan toteudu – kuin odottaisimme Godotia Beckettin absurdisessa näytelmässä?

NATOn tavoitteesta, että jäsenvaltioiden on käytettävä vähintään 2 % BKT:staan puolustukseen, on tullut aiemman katon sijasta nyt lattia.

Ja miksi NATO-maat kulkevat näinä vuosina kohti sotataloutta, jossa aseet asetetaan voin edelle siinä määrin, että niiden talous ja hyvinvointi heikentyvät perustavanlaatuisesti? Tämä tulee olemaan keskeinen syy siihen, että ne menettävät asemansa nopeammin kuin muuten suhteessa nouseviin toimijoihin moninapaisessa maailmassa – erityisesti Kiinaan, Intiaan ja Afrikkaan.

Näiden militarismia ruokkivien ja vaarallisesti virheellisten politiikkojen tueksi esitetään lähes aina yksi tai useampi seuraavista väittämistä:

• Venäläiset tulevat.

• Putin on diktaattori ja paha mies.

• Hän hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan – yllättäen ja ilman provokaatiota.

• Kun Putin saa Ukrainan, hän ei tyydy siihen vaan jatkaa muihin maihin.

Näitä väitteitä toistetaan ilman näyttöä tai todennäköisyyden arviointia – ne yksinkertaisesti oletetaan todeksi. Tällaisen skenaarion esitti myös Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin maaliskuussa 2024, päätellen siitä, että “jos Ukraina kaatuu, NATO on sodassa Venäjän kanssa.” Ruotsin puolustusvoimain komentaja on jopa esittänyt, että Putin voisi osittain miehittää Etelä-Ruotsin.

Miksi Venäjä ei ole uhka NATOlle tai puolueettomille maille?
Tässä muutamia perusteltuja syitä:

1 • Venäjä menetti vähintään 25 miljoonaa ihmistä toisessa maailmansodassa. Venäläiset tietävät paremmin kuin useimmat, mitä sota merkitsee.

2 • Venäjä kokee tarvitsevansa jonkinlaista turvallisuusvyöhykettä, koska juuri Venäjää on hyökätty vastaan kolmesti vuodesta 1812 lähtien – Napoleonin, valkoisen vastavallankumouksen ja Hitlerin toimesta – eikä päinvastoin. Hyökkäyksen kohteena olevan NATO-maan miehittäminen ei kuitenkaan olisi tuottavaa eikä mahdollista.

3 • Venäjällä on maailman suurimmat luonnonvarat, eikä sen tarvitse yrittää vallata muiden resursseja – kuten Yhdysvallat ja muut ovat tehneet Lähi-idän öljyn suhteen.

4 • Venäjä on oppinut Neuvostoliiton ja Varsovan liiton romahtamisesta vuosina 1990–91, ettei se voi kilpailla NATO-maiden kanssa sotilasmenoissa ilman, että militarisoituu hengiltä eli tuhoaa siviilitaloutensa.

5 • Tämä viittaa siihen, että Venäjän talous on hyvin pieni verrattuna 32 NATO-maan yhteenlaskettuun talouteen.

6 • Venäjän sotilasmenot olivat Ukrainan hyökkäykseen asti vain 8 % NATO:n menoista. On totta, ettei sotilasmenoja voida suoraan verrata kykyyn aloittaa ja ylläpitää sotaa. Mutta silti, sodan aloittaminen vihollista vastaan, jonka sotilasmenot ovat 12 kertaa suuremmat ja talous moninkertaisesti isompi, olisi hulluutta, itsemurha tai valtava, kohtalokas väärinymmärrys, täysin irrationaalinen teko. Putin ja hänen lähipiirinsä eivät kärsi tällaisista harhoista.

7 • Näiden rajoitusten vuoksi on äärimmäisen epätodennäköistä, että Venäjä voisi koskaan onnistua rakentamaan mitään, mikä muistuttaisi etäisestikään Yhdysvaltojen globaalia imperiumia, tai että se olisi "imperialistinen" valtio, kuten usein sanotaan. Sillä on joitakin tukikohtia ulkomailla, mutta ei satoja kuten Yhdysvalloilla (600+). Venäjä ei ole imperialistinen valta.

8 • Jos Venäjä hyökkäisi NATO-maahan (tai mihin tahansa muuhun maahan), se kohtaisi uuden ongelman: miehitetyt kansat vastustavat aina miehittäjiään. Miten Venäjä voisi rajallisilla resursseillaan hallita, turvata ja kehittää useita maita – eikä yksikään niistä tai "jäljelle jäänyt NATO" yrittäisi ottaa niitä takaisin?

9 • Jos hyökkääminen NATO-maihin, puolueettomiin maihin tai muihin valtioihin ympäri maailmaa olisi "venäläisissä geeneissä", miksi se ei ole tehnyt sitä paljon enemmän? 1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliiton globaali läsnäolo – etenkin Afrikassa ja Lähi-idässä – oli poliittisesti ja sotilaallisesti paljon suurempi kuin nyky-Venäjän.

10 • Putinin johtama Venäjä kylmän sodan jälkeen on keskittynyt ensisijaisesti nousemaan takaisin jaloilleen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Se on rakentanut yhteiskunnan, jota voi pitää vaikuttavana, ja talous on vahvempi kuin useimmat ennustivat. Se on myös selviytynyt varsin hyvin historian laajimmista ja ankarimmista pakotteista, jotka EU- ja NATO-maat ovat asettaneet. NATO-maahan hyökkääminen romuttaisi tai tuhoaisi kaiken tämän.

11 • Vladimir Putin on ollut presidenttinä yli 20 vuotta. Jos hän olisi todellinen ekspansionisti tai "imperialisti", miksi hän ei ole hyökännyt maasta toiseen – etenkin kun ottaa huomioon, että Yhdysvallat ja NATO-maat ovat tehneet juuri niin jatkuvasti, erityisesti 9/11:n jälkeen?

12 • Jos Venäjä olisi niin suuri uhka, miksi se ei ole rakentanut yli 600 sotilastukikohtaa ympäri maailmaa, kuten Yhdysvallat, tai satoja lisää kilpaillakseen Ranskan ja Ison-Britannian kanssa tällä alalla? (Vastaus kohdassa 13.)

13 • Neuvostoliitto edusti ideologista kilpailijaa ennen luhistumistaan – neuvostokommunismi, suunnitelmatalous, yksi kommunistinen puolue jne. – mutta nyky-Venäjää ei voida pitää järjestelmällisenä tai ideologisena uhkana.

14 • Kaikki Venäjän johtajat – Gorbatsov, Jeltsin, Putin ja Medvedev – ovat ilmaisseet kiinnostuksensa yhteistyöhön NATO:n kanssa ja halunneet rakentaa "eurooppalaisen talon", kuten Gorbatsov sanoi. Entinen NATO:n pääsihteeri Robertson on kertonut, miten hän keskusteli Neuvostoliiton kanssa NATO-jäsenyydestä, ja kun Putin otti asian esiin, hänelle kerrottiin, että Venäjän pitäisi jonottaa Montenegron jälkeen. Neuvostoliitto pyysi jäsenyyttä NATO:ssa jo vuonna 1954, mutta se torjuttiin ja se perusti Varsovan liiton vuonna 1955. Näitä Venäjän yrityksiä – vaikka ne epäonnistuivat – ei voi pitää yksiselitteisesti kielteisinä, vaan ehkä pikemminkin merkkinä siitä, että "pikkuveli lännestä" halusi liittyä isoveljen seuraan, ei tuhota sitä.

15 • Presidentti Putin on toistuvasti sanonut, että hän pitää Venäjää – ainakin osin – eurooppalaisena kulttuurina ja valtiona, ja että ilman vuorovaikutusta Länsi-Euroopan kanssa Venäjä ei olisi se, mitä se on nyt. Länsieurooppalaiset NATO:ssa ja EU:ssa eivät ole koskaan suhtautuneet vastaavasti Venäjän kulttuuriin; he katkaisivat sen empimättä Ukrainan hyökkäyksen jälkeen.

16 • Vladimir Putin ei ole koskaan sanonut NATO:lle, että "jos näin tai noin tapahtuu – tai jos teette tätä tai tuota – Venäjä hyökkää maahanne". Hänen tyylinsä on ollut vedota NATO:on, ettei se jatkaisi laajentumispolitiikkaa; yksi esimerkki on hänen puheensa Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007. Yleisesti ottaen Venäjän suhtautuminen NATO:on on ollut kylmän sodan päättymisen jälkeen paljon puolustavampaa kuin sen aikana.

17 • Mitä mieltä sitten oletkin Venäjän presidentistä, hän ei ole kokematon, kuumaverinen eikä itsetuhoinen hullu. Eikä hän sairastunut tai tullut mielipuoleksi 23. helmikuuta 2022.

NATO ei ole "puolustuksellinen" liitto, vaan se on toiminut 25 vuoden ajan räikeässä ristiriidassa oman perustamissopimuksensa kanssa.

Jos jotkut tai kaikki edellä mainitut 17 kohtaa ovat perusteltuja, NATO:lla on nyt vain yksi tehtävä: pysyä poissa muiden asioista.

Jos luet NATO:n vuoden 1949 perustamissopimuksen – ja voit tehdä sen tässä – huomaat, että se on pohjimmiltaan kopio Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjasta. Siinä todetaan, että konfliktit on siirrettävä YK:n käsiteltäviksi ja ratkaistava rauhanomaisin keinoin. Tämän jälkeen tulee artikla 5, jonka mukaan, jos yhtä NATO:n jäsentä vastaan hyökätään, muut tulevat sen avuksi. Liiton sanamuoto on siis puolustuksellinen, mutta ensimmäisestä "alueen ulkopuolisesta" operaatiostaan lähtien – eli armottomasta 78 päivän pommituksesta Jugoslaviassa 24. maaliskuuta – 10. kesäkuuta 1999 – se on noudattanut hyökkäävää politiikkaa ja toimia, jotka ovat räikeässä ristiriidassa sen oman sopimuksen kanssa.

NATO-maiden massiivinen osallistuminen Ukrainassa – käyttäen maata sillanpäänä tai välikätenä Venäjän heikentämiseen tai pyrkimyksenä lyödä se lopullisesti – on tämän rikollisen politiikan huipentuma.

Ne, jotka kutsuvat NATO:a "puolustukselliseksi", eivät ymmärrä perusasioita tai harjoittavat tarkoituksellista tietämättömyyttä.

Liittouma – ja sen jäsenet – jotka

• toimivat paljon oman jäsenpiirinsä ulkopuolella,

• toteuttavat hyökkääviä sotilasoperaatioita kaukana,

• toimivat ilman oikeudellista mandaattia kuten Jugoslaviassa,

• perustavat toimintansa hyökkäävään pikemminkin kuin puolustukselliseen pelotteeseen,

• harjoittavat eteenpäin suuntautuvaa puolustusta ja joukkojen sijoittamista,

• nojaavat ydinaseisiin, ja

• vaativat oikeutta käyttää ydinaseita myös tavanomaista hyökkäystä vastaan,

eivät yksinkertaisesti voi millään puolustuksen määritelmällä olla "puolustuksellisia".

Tämä on jälleen yksi esimerkki militaristisesta huijauksesta. "Puolustuksellinen" on tarkoitettu kotimaan yleisölle; luonnollisesti omille kansalaisille ei voida myöntää, että ollaan hyökkääviä ja uhkaavia muita kohtaan. Mikään valtio, joka kohtaa NATO:n vastakkainasettelun, ei voi kokea sitä "puolustukselliseksi". Niinpä "puolustuksellinen" on olemassa NATO-maailmaa varten – ei muuta maailmaa varten.