Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnin ja -tutkinnan paljastukset:

Seuraukset Ukrainan ja Venäjän sodalle ja suhteille

Ivan Katchanovski

6.5.2023

 

Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa analysoidaan oikeudenkäynnin ja tutkinnan paljastuksia Ukrainassa koskien massamurhaa, joka tapahtui Kiovassa 20. helmikuuta 2014. Tämä Maidanin joukkomurha, jossa sai surmansa sekä mielenosoittajia että poliiseja, johti Janukovytšin hallinnon kaatumiseen ja lopulta Venäjän Krimin miehitykseen, sisällissotaan ja Venäjän sotilaallisiin väliintuloihin Donbasissa sekä Ukraina–Venäjä- ja Länsi–Venäjä-konflikteihin, joita Venäjä kärjisti laittomalla hyökkäyksellä Ukrainaan vuonna 2022. Ehdoton enemmistö haavoittuneista Maidanin mielenosoittajista, lähes 100 syyttäjän ja puolustuksen todistajaa, synkronoidut videot sekä viranomaisten tekemät lääketieteelliset ja ballistiset tutkimukset osoittivat yksiselitteisesti, että mielenosoittajat surmattiin tarkka-ampujien toimesta Maidanin hallitsemista rakennuksista käsin. Näistä poliittisesti arkaluontoisista löydöksistä ja niiden peittelystä huolimatta ketään ei ole toistaiseksi tuomittu joukkomurhasta. Artikkelissa käsitellään näiden paljastusten vaikutuksia Ukraina–Venäjä-sotaan ja maiden tuleviin suhteisiin.

 

On kiellettyä tappaa; siksi kaikkia murhaajia rangaistaan — elleivät he tapa suuria määriä ja torvien soidessa; näin on sääntö.
— Voltaire

Faktat ovat itsepintaisia asioita; eikä toiveemme, taipumuksemme tai intohimomme määräämät tunteet voi muuttaa faktojen ja todisteiden tilaa.
— John Adams Bostonin verilöylyn oikeudenkäynnissä

 

Mielenosoittajien ja poliisien joukkomurha 20. helmikuuta 2014 Ukrainan "Euromaidan"-massamielenosoitusten aikana oli käännekohta Ukrainan konfliktissa sekä Ukraina–Venäjä- ja Länsi–Venäjä-konflikteissa. Tämä joukkomurha johti Ukrainan presidentti Viktor Janukovytšin syrjäyttämiseen ja käynnisti eskaloituvan konfliktikierteen, johon kuuluivat Venäjän Krimin miehitys, sisällissota ja Venäjän sotilaalliset väliintulot Donbasissa. Venäjä kärjisti näitä konflikteja entisestään 24. helmikuuta 2022 laittomalla hyökkäyksellään Ukrainaan ja sodalla, josta on tullut myös Lännen proxy-sota.

Maidanin joukkomurha on merkittävä paitsi poliittisen väkivallan tapauksena, myös ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja konfliktinratkaisun näkökulmista. Tämä tutkimus analysoi Maidanin joukkomurhaoikeudenkäyntien ja Ukrainan viranomaistutkinnan paljastamia todisteita. Tutkimuskysymys kuuluu: mitä oikeudenkäynnin ja viranomaistutkinnan julkistamat todisteet paljastavat siitä, mikä osapuoli oli osallinen tähän joukkomurhaan?

Vallitseva narratiivi Ukrainassa ja länsimaissa pitää Janukovytšin hallintoa vastuullisena Maidanin mielenosoittajien joukkomurhasta ja jättää pääosin huomiotta poliisien surmat. Poikkeuksia lukuun ottamatta myöskään länsimainen tai ukrainalainen media ei ole juuri raportoinut Maidanin hallitsemissa rakennuksissa olleista tarkka-ampujista, joista oikeudenkäyntien ja tutkinnan yhteydessä on esitetty paljastuksia.

Ukrainan pääsyyttäjänviraston (GPU) virallinen tutkinta syytti Berkut-erikoispoliisia Maidanin mielenosoittajien joukkomurhasta 20. helmikuuta presidentti Viktor Janukovytšin sekä Ukrainan turvallisuuspalvelun ja sisäministeriön johdon käskystä. GPU pidätti ja syytti kahta Berkut-komentajaa ja kolmea tämän yksikön jäsentä terrorismista ja 48:n (49:stä) tapetun mielenosoittajan murhasta sekä 80:n (157:stä) haavoittuneen murhan yrityksestä Janukovytšin käskystä. Vuonna 2019 Ukrainan pääsyyttäjä ilmoitti, että Maidanin joukkomurhan tutkinta oli saatu päätökseen.

Janukovytšiä sekä sisäministeriön, sisäisten joukkojen ja turvallisuuspalvelun johtoa ja Berkut-komentajia syytettiin poissaolevina mielenosoittajien joukkomurhan määräämisestä, mutta tällaisia käskyjä ei ole löytynyt. Janukovytš, hänen ministerinsä ja Berkut-komentajat kiistivät antaneensa käskyä ja väittivät, että sekä mielenosoittajia että poliiseja ampuivat Maidanin tarkka-ampujat. He eivät kuitenkaan esittäneet konkreettisia todisteita väitteidensä tueksi.

Toisin kuin länsimedian valtanarratiivissa, saksalainen televisiokanava ARD esitti todisteita, joiden mukaan tarkka-ampujia oli sijoitettu Hotel Ukraina -hotelliin ja että viranomaistutkintaa oli manipuloitu. BBC:n tutkiva raportti esitti vastaavia todisteita sekä yhden Maidanin tarkka-ampujan tunnustuksen, jossa hän kertoi ampuneensa poliiseja Musiikkikonservatoriosta käsin. Myöhemmin useat äärioikeistoon kytkeytyneen Maidan-komppanian mielenosoittajat myönsivät Ukrainan mediassa ja sosiaalisessa mediassa ampuneensa ja tappaneensa poliiseja.

Myöhemmissä haastatteluissa amerikkalaisessa, italialaisessa, israelilaisessa, makedonialaisessa ja venäläisessä mediassa seitsemän georgialaista, jotka itse tunnustivat kuuluneensa Maidanin tarkka-ampujaryhmiin, todistivat, että he ja muut tarkka-ampujat Georgian ja Baltian maista sekä äärioikeistoon liittynyt ukrainalaisryhmä saivat käskyjä, aseita ja maksua tietyiltä Maidanin johtohenkilöiltä ja entisiltä Georgian hallituksen edustajilta. Tarkoituksena oli ampua sekä mielenosoittajia että poliiseja estääkseen rauhansopimuksen solmimisen Janukovytšin ja Maidanin johtajien välillä. He kertoivat, että tarkka-ampujat ampuivat poliiseja ja mielenosoittajia Musiikkikonservatoriosta ja Hotel Ukrainasta.

Ukrainan pääsyyttäjänvirasto, Maidanin uhrien asianajajat, itseään "faktantarkistajiksi" kutsuvat sivustot sekä lähes poikkeuksetta Ukrainan media väittivät, että nämä georgialaiset olivat huijareita tai näyttelijöitä. Todistuksensa tueksi suurin osa näistä georgialaisista antoi kuitenkin nimensä, passinumeronsa ja rajaleimojaan, kopioita lentolipuista, kuvia Georgian armeijasta sekä videon yhdestä heistä Ammattiliittojen talossa Odessan verilöylyn aikana. He kertoivat tulleensa Ukrainaan “Euromaidanin” aikana väärennetyillä passeilla ja väärillä nimillä ilman, että heitä pysäytettiin rajalla. Georgian legioonan johtaja vahvisti käytännössä, että yksi näistä georgialaisista – jonka henkilöllisyys ja todistus hylättiin kirjoitusvirheen takia hänen puolustusministeriön ID-kortissaan – oli toiminut neuvonantajana kyseisessä ministeriössä.

Huolimatta Maidanin joukkomurhan keskeisestä merkityksestä Ukrainan ja maailman konflikteille, vain harvat akateemiset tutkimukset ovat analysoineet sitä. Useimmat tutkimukset ovat päätyneet siihen, että kyseessä oli niin sanottu “valelippuoperaatio”, jonka järjestivät ja toteuttivat salassa Maidanin johtoon kuuluvat tahot ja äärioikeisto saadakseen epäsymmetrisessä konfliktissa yliotteen ja kaapatakseen vallan Ukrainassa. Synkronoitujen videoiden, silminnäkijöiden, luodinreikien ja vammojen sijaintien analyysi osoitti, että sekä poliiseihin että mielenosoittajiin ammuttiin Maidanin hallitsemista rakennuksista käsin. Näihin Maidanin joukkomurhaa käsitteleviin tutkimuksiin on viitattu yli 100 muussa tutkimuksessa, enimmäkseen myönteisesti.

Toissijaisiin lähteisiin perustuen Serhiy Kudelia on esittänyt, että väkivalta alkoi äärioikeistolaisista Maidanin mielenosoittajista, jotka tappoivat ja haavoittivat useita poliiseja, minkä jälkeen Berkut-poliisi suoritti joukkomurhan aseettomia mielenosoittajia vastaan. Ainakin kahdessa muussa tutkimuksessa havaittiin äärioikeiston merkittävä rooli väkivallassa Maidanin aikana, mutta ne eivät käsitelleet nimenomaisesti Maidanin joukkomurhaa.

Jotkut tutkimukset ovat pitäneet joukkomurhan tekijöinä Berkutin mellakkapoliisia tai Ukrainan turvallisuuspalvelun ja sisäisten joukkojen tarkka-ampujia. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan kohdistuneet nimenomaan joukkomurhaan ja perustuivat kritiikittömästi Maidanin poliitikkojen sekä sympatiseeraavan Ukrainan ja länsimedian väittämiin tekijöistä ja järjestäjistä.

Jotkin tutkimukset perustuivat newyorkilaisen arkkitehtitoimiston laatimaan 3D-mallinnukseen surmatöistä. Kuitenkin tämä malli esitti väärin oikeuslääketieteellisissä raporteissa mainitut haavojen sijainnit ja siten myös ampujien sijainnit.
SITU Research -yhtiön johtaja totesi, että “… lopulta syntyi yksimielisyys siitä, että mukana oli kolmas osapuoli”, “oikeuslääketieteellisten todisteiden perusteella on selvää, että ihmisiä ammuttiin selkään” ja että “joku ampui kattotasanteilta.”

Merkittävintä on, että aiemmat tutkimukset eivät ole kattavasti tarkastelleet Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnissä ja tutkinnassa esiin tullutta todistusaineistoa.

1. Aineisto ja menetelmät

Analyysissäni tarkastelin lähes 1000 tuntia virallisia videonauhoituksia Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnistä, Janukovytšin maanpetosoikeudenkäynnistä sekä yli 2500 oikeuspäätöstä Ukrainan virallisesta oikeustietokannasta, jotka koskevat tämän joukkomurhan tutkintaa.

Tutkimukseni analysoi myös haavoittuneiden mielenosoittajien sekä syyttäjän, puolustuksen ja muiden todistajien lausuntoja oikeudenkäynnissä ja tutkinnassa. Se tarkastelee oikeudenkäynnissä esitettyjä videoita, oikeuslääketieteellisten ballististen ja lääketieteellisten tutkimusten tuloksia sekä viranomaisten suorittamia rekonstruointeja.

Kaksi verkkovideokoostetta sisältää lyhyitä, olennaisia otteita haavoittuneiden mielenosoittajien ja syyttäjän todistajien lausunnoista oikeudenkäynnissä ja tutkinnassa (Video-liitteet A ja B).

1.1 Videot, valokuvat ja äänitteet

Syyttäjä esitti erilaisia videoita ja valokuvia Berkut-poliiseista ja tietyistä Maidanin mielenosoittajista todisteena siitä, että kyseiset mielenosoittajat ammuttiin Berkutin toimesta. Syyttäjän mukaan noin kaksi tusinaa Berkutin erikoisyksikön jäsentä surmasi mielenosoittajia lyhyen poliisin etenemisen aikana Zhovtnevyi-palatsin lähellä sekä myöhemmin kahden barrikadin takaa Instytutska-kadulla.

GPU:n tukema ja Jus Talionis -ryhmän anonyymisti tuottama synkronoitu videokooste, jota esitettiin oikeudessa todisteena siitä, että Berkut surmasi mielenosoittajat, osoittaa kuitenkin, että Berkutin ampumisten ajankohdat ja suunnat eivät täsmää kuvattujen Maidanin mielenosoittajien surmien ajankohtien kanssa. Näitä Berkut-poliiseja kuvattiin lukuisissa videoissa ja Ukrainan keskuspankin turvakameroissa lähes koko heidän toimintansa ajan, mikä teki mahdottomaksi sen, että he olisivat voineet ampua suurinta osaa tapetuista mielenosoittajista. Lisäksi synkronoidut videot ja muut oikeudessa esitetyt todisteet vahvistivat, että kolme mielenosoittajaa tapettiin Instytutska-kadulla jo ennen kuin Berkutin erikoisyksikkö ilmestyi paikalle ja aloitti ampumisen.

Vastapainoksi Berkutin asianajajat osoittivat, että metsästyskiväärillä ampuvan mielenosoittajan videolla ja valokuvissa näkyvä ampumissuunta ja -aika täsmäsivät Berkutin poliisin kuoleman ajankohdan ja oikeuslääkäreiden määrittämän luodin suunnan kanssa. Ampuja tunnistettiin, mutta häntä ei syytetty.

Useat oikeudessa tarkastellut videot näyttivät Maidanin tarkka-ampujia — erityisesti äärioikeistoon liittyvän komppanian komentajan ja jäseniä Hotel Ukrainassa. Äärioikeistolainen Svoboda-puolue ilmoitti ennen joukkomurhaa ottaneensa Hotel Ukrainan haltuunsa ja vartiointinsa alaiseksi (valokuvakooste 1). Videot näyttävät Svobodan kansanedustajia ja aktivisteja vartioimassa hotellin sisäänkäyntiä, saattamassa tarkka-ampujia sisään rakennukseen sekä suorittamassa etsintöjä hotellissa joukkomurhan aikana.

Espresso TV:n suoralähetyksessä on tallenne, jossa Maidanin mielenosoittaja luovuttaa Kalashnikov-tyyppisen aseen toiselle mielenosoittajalle Maidanin lavan edustalla sijaitsevalla barrikadilla poliisien kanssa käytävän pattitilanteen aikana, ja toinen mielenosoittaja ampuu metsästyskiväärillä poliisien suuntaan.

Belgialaisen televisiokanavan VRT:n näyttämättömiä videokatkelmia esitettiin oikeudessa, ja ne osoittivat, että kaksi Maidanin mielenosoittajaa houkutteli joukon mielenosoittajia etenemään juuri ennen kuin heitä kohti alettiin ampua. Videolla näkyy, kuinka eräs mielenosoittaja huutaa muille ryhmän jäsenille, etteivät he etenisi, koska Hotel Ukrainasta ampuvat tarkka-ampujat ampuvat kaikkia mielenosoittajia, ja hän oli nähnyt sieltä tulevia aseen välähdyksiä. VRT:n video näyttää sitten luodin iskeytyvän puuhun kyseisen mielenosoittajaryhmän suunnassa. Ryhmä kääntyy takaisin, osoittaa hotellia kohti ja huutaa siellä oleville tarkka-ampujille, etteivät ampuisi.
Tämän ryhmän haavoittuneista mielenosoittajista enemmistö – mukaan lukien Serhii Trapezun ja Serhii Tityk – todisti, että heitä ja heidän ryhmäänsä kohti ammuttiin kyseisestä hotellista ja muista Maidanin hallinnassa olevista rakennuksista, he näkivät tarkka-ampujia niissä tai kuulivat niistä muilta mielenosoittajilta (Video-liite A).

Ukrainalaisten turvallisuusjoukkojen Alfa-yksikön tarkka-ampujat ja komentajat todistivat oikeudessa syyttäjän todistajina, että heidän radioyhteyksiensä siepattuja nauhoituksia oli leikattu valikoivasti ja että ne oli tallennettu vasta, kun heidät oli siirretty ministerineuvoston rakennukseen etsimään tarkka-ampujia Hotel Ukrainassa ja muissa rakennuksissa — murhien ollessa jo lähes ohi (Video-liite B). Nämä äänitteet julkaistiin laajasti Ukrainan mediassa Maidanin joukkomurhan jälkeen todisteina siitä, että hallituksen tarkka-ampujat olivat surmanneet mielenosoittajia.

1.2 Silminnäkijätodistukset

72:sta haavoittuneesta Maidanin mielenosoittajasta, joiden ampumisesta 20. helmikuuta Berkut-poliiseja syytetään ja joiden todistukset paljastettiin, 51 todisti oikeudessa ja tutkinnassa, että heitä oli ammuttu Maidanin hallinnassa olevista rakennuksista tai alueilta, olivat itse nähneet tarkka-ampujia siellä tai kuulleet niistä muilta mielenosoittajilta.
31 näistä haavoittuneista todisti, että heidät ammuttiin Hotel Ukrainasta, Bank Arkadasta, Zhovtnevyi-palatsista, Muzeinyi-kaistalta ja Horodetskyi-kadun rakennuksista tai muista Maidanin hallitsemista rakennuksista tai alueilta. Vähintään 33 haavoittunutta mielenosoittajaa todisti nähneensä tarkka-ampujia näissä rakennuksissa tai kuulleensa niistä muilta mielenosoittajilta – useimmiten Hotel Ukrainassa (Video-liite A).

Valtaosa haavoittuneista mielenosoittajista kertoi oikeudessa ja tutkinnassa, että heitä ammuttiin Hotel Ukrainasta tai että he näkivät tarkka-ampujia siellä. Muita mielenosoittajia todisti oikeudessa, että Hotel Ukrainassa toimineet tarkka-ampujat, jotka surmasivat mielenosoittajia, olivat Maidanin tarkka-ampujia.
Eräs mielenosoittaja, joka oli BBC:n kuvaamana juoksemassa suojaan muiden mielenosoittajien ja BBC:n toimittajien kanssa nähtyään Hotel Ukrainasta ampuvan tarkka-ampujan, kertoi kuulleensa muilta mielenosoittajilta, että kyseessä oli ”meidän tarkka-ampuja”. Hän näki, kuinka ammunnan jälkeen tarkka-ampuja ylemmässä kerroksessa viittoili mielenosoittajille, etteivät nämä paljastaisi hotellissa olevia ampujia (Video-liite B, 2:33). GPU:n tutkinta paljasti, että eräs äärioikeistolaisen Svoboda-puolueen johtajista asui kyseisessä hotellihuoneessa joukkomurhan aikaan.
Toinen mielenosoittaja kertoi, että muut mielenosoittajat kertoivat hänelle Hotel Ukrainassa olleista tarkka-ampujista ja ihmettelivät, miksi "omat ampuvat omia" (Video-liite B, 1:41). Hän esiintyy myös Oscar-ehdokkaana olleessa Winter on Fire -dokumentissa, mutta tätä paljastusta ei näytetty dokumentissa.

Eräs naispuolinen Maidanin ensiapuhenkilö, jota länsimediassa usein kuvattiin haavoittuneena Maidanilla, todisti oikeudessa ei haavoittuneena, vaan todistajana. Hän myönsi ukrainalaiselle toimittajalle antamassaan haastattelussa, ettei ollut haavoittunut. Toimittaja raportoi, että tämän ensiapuhenkilön haavoittuminen lavastettiin Maidanin itsepuolustusjohdon toimesta, ja että hänen juuri ennen joukkomurhaa suorittamansa leikkaus esitettiin uusina vammoina.

Toinen mielenosoittaja todisti nähneensä tarkka-ampujan ampuvan Keskuspostitalon katolta ja tappaneen henkilön, joka vastasi Viktor Smolenskyn kuvausta – hänet ammuttiin tämän naispuolisen ensiapuhenkilön vieressä. Rakennus oli tuolloin Oikean Sektorin päämaja (Video-liite B, 16:29).

Valtaosa haavoittuneiden mielenosoittajien todistuksista vastaa videoissa näkyviä tarkka-ampujia, oikeuslääketieteellisten tutkimusten tuloksia, jotka osoittavat, että mielenosoittajia ammuttiin jyrkistä kulmista sivuilta tai takaapäin. Ne ovat myös yhdenmukaisia useiden satojen silminnäkijätodistusten kanssa sosiaalisessa mediassa. Oikeudessa esitettiin videokooste, jossa oli yli 80 tällaista todistusta.
Maidanin poliitikot ja aktivistit todistivat nähneensä, että tiettyjen Maidanin johtajien oligarkkipuolueista ja äärioikeistolaisista järjestöistä oli osallistunut joukkomurhaan ja tarkka-ampujien suojeluun. Kymmenet Maidanin mielenosoittajat sekä ukrainalaiset ja ulkomaiset toimittajat todistivat nähneensä tarkka-ampujia Hotel Ukrainassa ja muissa Maidanin hallitsemissa rakennuksissa.

Oikeudessa hyväksyttiin todisteena erään georgialaisen miehen todistus, joka myönsi kuuluneensa Maidanin tarkka-ampujaryhmään.
Ukrainan rajavartiolaitos vahvisti hänen henkilöllisyytensä sekä sen, että hän vieraili Kiovassa juuri ennen Euromaidanin alkamista. Hän ja kaksi muuta georgialaista antoivat todistuksensa Valko-Venäjän syyttäjänvirastolle Ukrainan syyttäjänviraston pyynnöstä, vastauksena Berkut-poliisien puolustusasianajajien vetoomukseen.
Kolme itse tunnustanutta georgialaista tarkka-ampujaa antoi myös kirjalliset lausunnot oikeudenkäyntiä varten ja tarjoutuivat todistamaan videoyhteyden kautta. Armenian, Valko-Venäjän ja kuten jo mainittiin, Ukrainan viranomaiset vahvistivat näiden georgialaisten henkilöllisyydet.

Heidän todistuksensa ja valtaosan haavoittuneista Maidanin mielenosoittajista lausunnot Maidanin hallinnassa olevista rakennuksista toimineista tarkka-ampujista ovat yhdenmukaisia useiden kymmenien syyttäjän todistajien ja surmattujen omaisten todistusten kanssa. Nämä syyttäjän todistajat oli alun perin tarkoitus esittää tukemaan syytettä, mutta he todistivatkin tarkka-ampujien olemassaolosta Maidanin hallitsemissa rakennuksissa ja alueilla, jotka ampuivat sekä mielenosoittajia että poliiseja (Video-liite B).

Alfa-, Omega- ja UDO-ryhmien tarkka-ampujayksiköiden komentajat todistivat, että hallituksen tarkka-ampujia lähetettiin paikalle vasta, kun joukkomurha oli jo käynnissä, ja että heidän tehtävänään oli paikantaa tarkka-ampujat, jotka ampuivat sekä poliiseja että mielenosoittajia. He vahvistivat myös, että tarkka-ampujia oli sijoitettu Maidanin hallinnassa oleviin rakennuksiin ja että nämä ampuivat paitsi mielenosoittajia, myös poliiseja ja heidän yksikkönsä tarkka-ampujia (Video-liite B). Kymmenet puolustuksen todistajat kertoivat myös Maidanin tarkka-ampujista tai tarkka-ampujista Maidanin hallitsemissa rakennuksissa ja alueilla, erityisesti poliisien ja mielenosoittajien ampumisesta.

Sen sijaan Berkutin poliisit ja kaksi Omega-joukkojen sotilasta, jotka pidätettiin ja joita syytettiin joukkomurhasta, kiistivät ampuneensa mielenosoittajia.
Valtaosaa haavoittuneiden Maidanin mielenosoittajien todistuksista, joissa syytettiin Berkut-poliiseja tai hallituksen hallinnassa olevista rakennuksista ampuneita tarkka-ampujia, ei tue videotallenteet, oikeuslääketieteelliset tutkimukset tai muut todisteet. Jäljelle jäävissä tapauksissa todisteet heidän osallisuudestaan puuttuvat tai ovat ristiriitaisia.

Myöskään hallituksen tutkimukset tai myöhemmät oikeudenkäynnit eivät tuoneet esiin todisteita siitä, että silloinen presidentti Janukovytš tai sisäministeriön joukkojen, poliisin tai turvallisuusjoukkojen komentajat olisivat antaneet käskyn ampua Maidanin mielenosoittajia. Sama koskee Janukovytšin hallinnon palkkaamia "titushki"-miehiä tai mitään niin kutsuttua "kolmatta osapuolta".
Ukrainan syyttäjänvirasto ja sen Maidanin joukkomurhan tutkinnasta vastaava osasto ilmoittivat, ettei heillä ole todisteita Venäjän hallituksen tai venäläisten tarkka-ampujien osallisuudesta Maidanin joukkomurhaan.

Janukovytšin maanpetosoikeudenkäynnissä esitettiin todistuksia ja todisteita, joiden mukaan hän pakeni Kiovasta – ja myöhemmin Ukrainasta – ei siksi, että olisi määrännyt joukkomurhan, kuten syyttäjä väitti, vaan koska häneen kohdistui useita salamurhayrityksiä.
Oikeudessa kuultiin todistajia, jotka kertoivat, että juuri Maidanin joukkomurhan jälkeen presidentin autosaattuetta ammuttiin tarkastuspisteellä, jota vartioivat äärioikeistolaisen Oikean Sektorin ja Svoboda-puolueen aktivistit. Tätä tukevat valokuvat, joissa presidentin autossa näkyy luodinreikiä. Hänen entiset henkivartijansa todistivat, että turvallisuusjoukot olivat saaneet tietoa Svoboda-aktivistien suunnitelmasta murhata hänet Harkovassa pidettävän kongressin yhteydessä.

Helikopterilentäjät, jotka kuljettivat hänet sinne joukkomurhan jälkeen, todistivat, että lennonjohdolta tuli Maidanin johtajien välittämä käsky laskeutua, uhaten helikopterin alasampumisella sotilaslentokoneilla.
Ukrainan ensimmäinen presidentti Leonid Kravtšuk paljasti oikeudenkäynnissä, että juuri ennen Maidanin joukkomurhaa hän sai tiedon murhasuunnitelmasta, jonka koodinimi oli "Ceausescu".
Romanian viimeinen kommunistijohtaja Nicolae Ceaușescu salamurhattiin pian sen jälkeen, kun tarkka-ampujat surmasivat valehyökkäyksessä hallituksen vastaisia mielenosoittajia.
Vuonna 2018 ja 2019 Romanian syyttäjät syyttivät maan entistä presidenttiä, pääministeriä ja useita vallankumousjohtajia rikoksista ihmisyyttä vastaan omien kannattajiensa surmaamisesta heti vallankaappauksen jälkeen vuonna 1989

1.3 Oikeuslääketieteellisten tutkimusten tulokset

Hallinnon nimittämien asiantuntijoiden oikeuslääketieteelliset tutkimukset, jotka tehtiin syyttäjän toimeksiannosta, julkistettiin ensimmäistä kertaa Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnin aikana. Ne osoittivat, että ehdoton enemmistö mielenosoittajista oli ammuttu sivusta tai takaapäin, ja ylhäältä alas.
Useimmat videot ja valokuvat kuitenkin osoittavat, että ehdoton enemmistö surmatuista ja haavoittuneista kohtasi Berkut-poliisit edessään ja maan tasolla, kun taas Maidanin hallitsemat rakennukset sijaitsivat yleensä heidän takanaan sekä vasemmalla ja oikealla puolella.

Oikeuslääketieteelliset tutkimukset osoittavat, että 40:stä 48:sta surmatusta mielenosoittajasta ammuttiin jyrkästä kulmasta. Ainakin 36 heistä ammuttiin aikana, jolloin Berkutin poliisit kuvattiin maantasolla. Vain yksi mielenosoittaja kuoli luotiin, joka kulki hänen kehonsa läpi vaakasuoraan – hänetkin ammuttiin sivusta. Seitsemästä mielenosoittajasta, joiden vammoista ei ollut oikeuslääketieteellistä tietoa, neljä oli ammuttu haulikolla ennen kuin Berkutin erikoisyksikkö saapui Maidanille.

51:stä haavoittuneesta mielenosoittajasta 48:lla oli jyrkkiä sisäänmenohaavoja, mikä tukee teoriaa, että heidät ammuttiin Maidanin hallitsemista rakennuksista tai niiden katoilta.
Oikeusballistiset tutkimukset oikeudenkäynnissä osoittivat, että 19 mielenosoittajaa surmattiin 20. helmikuuta luodeilla, joiden kaliiperit vastasivat paitsi AKM Kalashnikov -rynnäkkökiväärejä myös niiden metsästysversioita ja muita aseita. Tutkimuksessa selvisi, että Ivan Bliok surmattiin metsästysversiolla Kalashnikov-konekivääristä.
Videoilla näkyy mielenosoittajia Hotel Ukrainassa metsästysaseiden kanssa joukkomurhan aikaan. Neljä mielenosoittajaa surmattiin haulinlatauksilla, joita käytetään metsästyksessä; kaksi surmattiin laajenevilla metsästysluodeilla, joiden kaliiperit eivät vastanneet Berkutin aseistusta.

Hallinnon asiantuntijoiden suorittama ballistinen tutkimus, joka tehtiin automaattisella tietokonepohjaisella IBIS-TAIS-järjestelmällä, osoitti, että surmattujen mielenosoittajien, puiden ja Hotel Ukrainassa olevien huoneiden luodit eivät vastanneet poliisin tietokannassa olevia Kalashnikov-rynnäkkökiväärejä, joita käytti koko Kiovan Berkut-rykmentti, mukaan lukien joukkomurhaan lähetetty erikoisyksikkö.

Sen sijaan valtion ballistiset asiantuntijat havaitsivat, että kuusi Maidanin mielenosoittajaa oli surmattu ja ainakin kymmenen haavoittunut Hotel Ukrainasta tai muista Maidanin hallitsemista rakennuksista tai alueista.
Syyttäjä ei käyttänyt ballistisia asiantuntijoita selvittääkseen luotien lentoratoja ja ampujien sijainteja suurimman osan Maidanin mielenosoittajien tapauksissa. Tutkinta selvitti todistajien lausuntojen, kokeellisten rekonstruointien ja oikeuslääketieteellisten tutkimusten perusteella, että lähes puolet mielenosoittajista (77:stä 157:stä) haavoittui sektoreilta, joissa ei ollut Berkutin poliiseja. Näistä ampumisista ei nostettu syytteitä.

Tämä todistusaineisto, joka viittaa siihen, että mielenosoittajia haavoitettiin tarkka-ampujien toimesta Maidanin hallitsemilta alueilta, ei tullut julkisuuteen.
Hallinnon oikeuslääketieteellisissä raporteissa tunnistetut luodinreiät osoittivat, että Berkutin poliisit ampuivat yleensä mielenosoittajien yläpuolelle – Hotel Ukrainassa toiseen kerrokseen ja sitä ylemmäs, sähköpylväisiin ja puihin. Hallituksen tutkijoiden oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa ei raportoitu ainoatakaan luodinreikää hotellin pohjakerrokseen, joka oli samalla tasolla mielenosoittajien kanssa.

2 Todisteita peittelystä

On silmiinpistävää, että yli yhdeksän vuotta yhden historian parhaiten dokumentoidun joukkomurhan jälkeen, kukaan ei ole saanut tuomiota tai ole edelleen vangittuna Maidanin mielenosoittajien ja poliisien joukkomurhasta.
Kuten mainittiin, syyttäjä ei nostanut syytteitä 77 mielenosoittajan haavoittamisesta – mikä kattaa lähes puolet 20. helmikuuta haavoittuneista – sen jälkeen kun tutkinta osoitti, että heitä ei ollut ammuttu Berkutin asemista vaan muualta.
Samoin ketään ei syytetty georgialaisen mielenosoittajan surmaamisesta – hän kuului entisen Georgian presidentin Mihail Saakašvilin puolueeseen. Hänen kuolemansa olosuhteita ei paljastettu. Hänen ruumiinsa löytyi tiettävästi Maidanin hallitsemalta alueelta pian joukkomurhan jälkeen.

Todennäköinen syy tähän on, että syyttäjänvirastoa ovat johtaneet joko Svoboda- ja Kansanrintama-puolueiden poliitikot tai presidenttien Porošenkon ja Zelenskyin läheiset liittolaiset.
Se, että syyttäjänviraston johtoon nimitettiin Svoboda- ja Kansanrintama-puolueiden johtohahmoja – vaikka muut Maidan-aktivistit ja Maidanin tarkka-ampujaryhmien itse tunnustaneet georgialaisjäsenet syyttivät näitä puolueita suorasta osallisuudesta joukkomurhaan – viittaa peittelyyn ja tutkinnan estämiseen.

Maidanin uhrien asianajajat, jotka itse olivat Maidan-aktivisteja, tukivat hallituksen tutkintaa ja syytteitä alkuperäisen kritiikin jälkeen.

Eräs ukrainalainen toimittaja, joka johti Maidanin jälkeen Ukrainan syyttäjänviraston kansalaisneuvostoa, totesi, että GPU:n (silloinen syyttäjänvirasto) Maidanin joukkomurhaa tutkivat johtajat oli valinnut yksi Maidanin johtohahmoista.
Itse itsensä tunnustaneet georgialaiset tarkka-ampujat sekä Janykovytšin hallinnon jäsenet väittivät, että kyseinen Maidanin johtaja oli yksi Maidanin joukkomurhan järjestäjistä.
Ukrainalainen televisiokanava kuvasi hänet evakuoimassa mielenosoittajaa, jolla oli kivääri ja kiikaritähtäin, 18. helmikuuta – samana päivänä, kun joukkoampumiset poliiseja ja mielenosoittajia vastaan alkoivat. Henkilö, joka auttoi häntä, nimitettiin sisäministerin avustajaksi pian "Euromaidanin" jälkeen.

Samoin Maidania tukevat pääpuolueet estivät parlamentaarisen komission perustamisen Maidanin joukkomurhan selvittämiseksi presidentti Petro Porošenkon hallituskaudella.
Ukrainan parlamentti hyväksyi 21. helmikuuta 2014 armahduslain, joka myönsi täyden syytesuojan Maidanin osallistujille monista vakavista rikoksista – mukaan lukien murha, terrorismi ja vallankaappaus. Laki kielsi myös Maidanin osallistujien tutkinnan näistä rikoksista ja määräsi jo kerätyn todistusaineiston tuhoamisen.

Berkut-yksikön komentajan vapauttaminen vankilasta kotiarestiin ja hänen pakenemisensa Ukrainasta tukee teoriaa peittelystä.
Ukrainalainen toimittaja, joka vuonna 2014 johti GPU:n kansalaisneuvostoa, totesi, että Ukrainan sisäministeri oli osallisena tämän Berkutin erikoisyksikön komentajan siirtämisessä Ukrainasta Venäjälle.
Presidentti Zelenskyin määräyksestä kaikki viisi Berkutin poliisia, joita syytettiin Maidanin joukkomurhasta, vapautettiin vaihdossa Donbasin separatisteihin vain kuukausia ennen odotettua tuomiota vuonna 2019. Tämä päätös keskeytti oikeudenkäynnin, joka jatkui vasta, kun kaksi näistä Berkutin jäsenestä palasi vapaaehtoisesti separatistien hallitsemalta Donbasin alueelta todistaakseen syyttömyytensä.

Huolimatta oikeudenkäynnissä esitetystä todisteistosta, joiden mukaan Berkutin poliisit eivät olisi voineet surmata Maidanin mielenosoittajia, oikeuden puolueeton lopullinen tuomio – jonka odotettiin syksyllä 2023 – olisi vaikea.
Ukrainan oikeuslaitos ei ole riippumaton, varsinkaan korkean profiilin ja poliittisesti herkissä tapauksissa, ja päätökset tehdään usein presidentin hallinnon ohjeiden mukaan.
Puolueettomuus olisi erityisen vaikeaa, koska kolme vaihdettua Berkutin poliisia, joita nyt oikeudenkäydään poissaolevina Maidanin joukkomurhasta, oleskelevat Venäjän miehittämässä Donbasissa kesken Ukrainan ja Venäjän sodan.
Lisäksi oikeudenkäyntiä vastaan hyökättiin ja sitä uhkailtiin toistuvasti äärioikeistolaisten aktivistien toimesta, ja tuomari pahoinpideltiin erään pro-Maidan-aktivistin toimesta.

GPU:n tutkijat kielsivät lähtökohtaisesti, että Maidanin hallitsemissa rakennuksissa olisi ollut tarkka-ampujia, eikä näitä tutkittu.
Samoin kahdeksan eri Maidanin poliitikon ja aktivistin sekä useiden itseään tarkka-ampujina tunnustaneiden georgialaisten lausuntoja Maidanin tarkka-ampujien ja johtajien osallisuudesta joukkomurhaan ei koskaan tutkittu.
Kahden Svoboda-puolueen jäsenen lausunnot, joiden mukaan länsimaiden edustaja olisi kertonut heille ennen joukkomurhaa, että länsimaat kääntyisivät Janykovytšia vastaan, jos mielenosoittajakuolemia tulisi 100, jätettiin myös tutkimatta – vaikka uhreja alettiin nopeasti kutsua "taivaalliseksi sadaksi".

GPU ilmoitti aluksi maaliskuussa 2014 tunnistaneensa tarkka-ampujat, heidän sijaintinsa ja jopa takavarikoineensa heidän aseensa.
Huhtikuussa 2014 GPU julkaisi lausunnon, jossa todettiin mielenosoittajien tulleen ammutuiksi Simonov-tarkkuuskiväärillä Hotel Ukrainasta käsin.
Pian tämän jälkeen syyttäjänviraston, Ukrainan turvallisuuspalvelun ja sisäministeriön johdossa olleet henkilöt peruivat havaintonsa Hotel Ukrainasta ja väittivät sen sijaan, että erityinen Berkutin yksikkö oli joukkomurhan takana.

Euroopan neuvoston kansainvälinen neuvonantajapaneeli raportoi vuonna 2015, että virallisesta julkisesta retoriikasta huolimatta Ukrainan viranomaisilla oli todisteita siitä, että ainakin kolme Maidanin mielenosoittajaa surmattiin Hotel Ukrainasta tai Musiikkikonservatoriosta ja että ainakin 10 muuta mielenosoittajaa surmattiin tarkka-ampujien toimesta läheisiltä katoilta.
Raportissa todettiin myös, että tutkintaa viivästytettiin tarkoituksellisesti, erityisesti sisäministeriön ja GPU:n toimesta.
Syyttäjänvirasto perui ilman selityksiä aiemmat löydöksensä, joiden mukaan vähintään kolme mielenosoittajaa surmattiin Hotel Ukrainasta ja 10 muuta korkeista paikoista, ja syytti Berkutin poliiseja kaikkien näiden mielenosoittajien tappamisesta.
GPU ei alun perin syyttänyt Berkutin yksikön jäseniä näiden 10 mielenosoittajan surmista.

Tutkinta epäonnistui myös ampumasuuntien ballistisessa selvityksessä, vaikka Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnin tuomari määräsi nimenomaisesti tällaiset tutkimukset tehtäväksi, selvittääkseen, oliko luotien lentorata Maidanin hallitsemista rakennuksista. Berkutin puolustusasianajaja totesi, että nämä oikeuden määräämät kokeelliset tutkimukset keskeytettiin sen jälkeen, kun valtion oikeuslääketieteelliset asiantuntijat totesivat, että ensimmäiset Maidanin mielenosoittajat oli ammuttu Maidanin hallitsemasta Hotel Ukrainasta ja Musiikkikonservatoriosta.

Eräs hallituksen oikeuslääketieteellinen asiantuntija paljasti oikeudessa nähneensä tutkijoiden käyttävän lasereita ampujien sijainnin määrittämiseksi, mutta syyttäjä jätti tämän keskeisen todisteen huomiotta.
Tutkinta käytti muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ballistiikka-asiantuntijoiden sijaan lääketieteellisiä asiantuntijoita tekemään monimutkaisia oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia ilman paikalla käyntejä, mittauksia tai selityksiä.
Oikeuslääkärit todistivat, että tämä oli ensimmäinen kerta heidän urallaan, kun heitä pyydettiin – ballistiikka-asiantuntijoiden sijasta – selvittämään ampujien sijainnit.
Tuomari kyseenalaisti heidän raporttiensa tulokset, erityisesti sen, että he olivat muuttaneet omia aiempia lausuntojaan sekä haavoittuneiden mielenosoittajien todistuksia, joiden mukaan heihin oli ammuttu Maidanin hallitsemista rakennuksista tai alueilta.

New Yorkilaisen arkkitehtitoimiston SITU:n tuottamaa kolmiulotteista mallinnusta kolmen Maidanin mielenosoittajan surmista käytti todisteena Maidanin uhrien lakimiehet, Ukrainan pääsyyttäjä ja media, erityisesti New York Times, osoittaakseen, että mielenosoittajat surmasi Berkut-poliisi.

Tässä 3D-mallissa kuitenkin kolmen surmatun mielenosoittajan haavojen sijainnit eivät vastanneet valtion oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa havaittuja sisäänmeno- ja ulostulokohtia kehosta ja vaatteista.
Mallinnuksessa jyrkkäkulmaiset haavat, joiden tarkat sijainnit, korkeudet ja suunnat oli määritelty oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa, muutettiin lähes vaakasuuntaisiksi ja siirrettiin ruumiiden taka- ja sivupuolelta etupuolelle, jotta ne vastaisivat Berkutin barrikadien sijaintia näiden kolmen uhrin edessä.
Kyseistä SITU-mallia ei hyväksytty oikeudessa todisteeksi Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnissä.

Haavoittuneiden mielenosoittajien todistusten lukuisat selittämättömät ristiriidat oikeudenkäynnin ja tutkintavaiheen välillä viittaavat niin ikään peittelyyn tai todisteiden manipulointiin.
Sama koskee oikeusballististen tutkimusten äkillisiä muutoksia vain viikkoja ennen kuin syyttäjä vei asian oikeuteen, ja uudelleen vuonna 2019.
Uudet löydökset – joiden mukaan Berkutin Kalashnikov-aseista ammuttuina mielenosoittajat kuolivat – kumosivat ilman selitystä lähes 40 aiempaa oikeusballistista tutkimusta, mukaan lukien sellaisia, jotka olivat samojen asiantuntijoiden tekemiä samalla menetelmällä ja tietokonepohjaisella IBIS-TAIS-järjestelmällä.

Videoanalyysin, jossa yhdistettiin kuvamateriaalia Berkut-poliiseista ja useista surmatuista ja haavoittuneista mielenosoittajista, oikeuslääketieteellisten tutkimusten haavojen sijainti ja suunta, silminnäkijöiden todistukset sekä paikan päällä tehtyjen ballististen kokeiden tulokset osoittivat, että mielenosoittajat ammuttiin Maidanin hallitsemista rakennuksista. Heitä ei olisi fyysisesti voitu ampua Berkutin asemista – mikä on ristiriidassa uusien ballististen tutkimusten kanssa. Tämä koskee erityisesti niitä Berkutin poliiseja, joita syytetään joukkomurhasta.

Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnissä paljastui myös esimerkkejä todisteiden manipuloinnista.
Luodit, joiden väitettiin kuuluneen surmatuille ja haavoittuneille mielenosoittajille, ilmestyivät ilman mitään dokumentoitua todistusaineiston käsittelyketjua – tai katosivat, muuttivat kokoa, muotoa ja pakkausta.
Esimerkiksi Maxym Shymkon ruumiinavausraportissa mainittiin kolme harmaata ja yksi keltainen luodin sirpale.
Oikeusballistisessa tutkimuksessa yksi harmaista palasista oli kuitenkin korvattu uudella, huomattavasti suuremmalla keltaisella luodinpalalla. Tämä uusi pala yhdistettiin Berkutin Kalashnikov-aseeseen, mikä kumosi useat aiemmat oikeusballistiset tutkimukset – jälleen ilman selitystä.
Kyseinen uusi luodinpala oli ainoa todiste, joka yhdisti Berkutin poliisin – joka myöhemmin vaihdettiin Donbasin separatisteihin ja jota nyt oikeudenkäydään poissaolevana – ampumisiin.
Samaan aikaan oikeuslääketieteellinen tutkimus osoitti, että kyseinen mielenosoittaja oli ammuttu jyrkästä kulmasta.

Pitkä saksalaisen valtiollisen televisiokanavan ARD:n video esitettiin oikeudenkäynnissä Maidanin uhrien lakimiesten toimesta, mutta siinä ei ollut ääniraitaa juuri joukkomurhan kannalta tärkeimmän osuuden aikana.
Eräs ukrainalainen toimittaja kertoi sosiaalisessa mediassa kuvanneensa tämän videon ARD:lle ja totesi, että oikeudessa esitetty versio oli leikattu. Videon sisältö ja hänen lausuntonsa viittaavat siihen, että se kuvattiin samasta Hotel Ukrainan huoneesta, jonka saksalainen televisiokanava ZDF oli vuokrannut, ja jossa äärioikeistoon kytkeytyvän Maidan-komppanian tarkka-ampujat oli kuvattu ampumassa Maidanin mielenosoittajia.
Koska tämä video tallensi samanaikaisesti sekä mielenosoittajien surmaamisen ja haavoittamisen että Berkutin poliisien sijainnin, videolta puuttuva aseenlaukausten ääni olisi voinut osoittaa, että tiettyjen mielenosoittajien ampumiset tapahtuivat juuri silloin, kun kuului kova laukaus Maidanin hallitsemasta hotellista – ei etäisemmistä Berkutin asemista.

Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynti aloitettiin uudelleen vuonna 2016, mutta se keskeytettiin vuodeksi sen jälkeen, kun presidentti Zelensky vaihtoi viisi Berkut-poliisia separatisteihin. Useat uusnatsiryhmän C14 ja muiden äärioikeistoryhmien hyökkäykset häiritsivät ja uhkasivat oikeudenkäyntiä.
Yanukovytšin hallinnon ja Berkutin jäsenten osalta ei ole olemassa vastaavaa näyttöä järjestelmällisestä peittelystä.
Lopulta kahdelle viidestä Berkut-poliisista, joita oli pidätetty vuosia ja vastaan käytiin oikeutta Maidanin joukkomurhasta, myönnettiin vapautus vuonna 2019, koska ei ollut todisteita siitä, että he olisivat tappaneet tai haavoittaneet ketään yksittäistä mielenosoittajaa.

Lisäksi useat keskeiset todisteet 20. helmikuuta 2014 tapahtuneesta joukkomurhasta ovat yksinkertaisesti kadonneet – ollessaan Maidan-opposition tai -hallituksen hallussa tai Ukrainan syyttäjänviraston (GPU) käsissä.
Tämä koskee lähes kaikkia surmattujen ja haavoittuneiden mielenosoittajien kilpiä ja kypäriä (joiden luodinreiät olisivat voineet auttaa ampujien sijainnin selvittämisessä), useita protestoijien ja poliisien ruumiista poistettuja luoteja, sekä Maidanin rakennuksista, puista, maasta ja kukkalaatikoista löytyneitä luoteja.
Joistakin luotia sisältäneistä tai luodinreikiä sisältäneistä puista tehtiin kaatoja – osin syyttäjän pyynnöstä.
Myös useat helmikuun 20. päivän aamun verkkolähetykset ja web-kameratallenteet katosivat välittömästi joukkomurhan jälkeen, kuten myös valvontakamerakuvat Hotel Ukrainasta, pankki Arkadasta ja muista Maidanin hallitsemista rakennuksista.

Todisteet tarkka-ampujien asemista, joista Maidanin itsepuolustusjoukkojen johtaja Andrii Parubii raportoi ja joita löydettiin Hotel Ukrainasta, ovat myös kadonneet – samoin kuin Svoboda-aktivistien Guardianin toimittajille näyttämät Kalashnikovien luotilaatikot hotellin tutkinnan yhteydessä.

Presidentti Zelenskyin nimittämä ensimmäinen pääsyyttäjä Ruslan Ryaboshapka myönsi, että Maidanin joukkomurhan ja muiden Maidanin rikosten tutkintaa oli sabotoitu ja että merkittävä osa todisteista oli kadonnut aiempien tutkintojen aikana.

Poliisin ja mielenosoittajien joukkomurhat tutkittiin erillään, vaikka ne tapahtuivat samoina päivinä ja samoissa paikoissa.
Rikosteknisiä vertailuja poliisien ja mielenosoittajien ruumiista poistetuista luodeista ei tehty, vaikka oli näyttöä siitä, että samat tarkka-ampujat olivat ampuneet molempia.
Kukaan ei ole saanut tuomiota tai edes pidätystä poliisien surmista ja haavoittamisista, vaikka useat tarkka-ampujat ovat tunnustaneet tekonsa mediassa ja sosiaalisessa mediassa, ja oikeusballistiset tutkimukset ovat vahvistaneet heidän kertomuksensa.

Äärioikeistoon kytkeytyvän Maidan-komppanian komentaja, joka useiden komppaniansa jäsenten kanssa myönsi julkisesti ampuneensa poliiseja Musiikkikonservatoriosta ja jonka yhdessä tarkka-ampujien kanssa kuvattiin Hotel Ukrainassa mielenosoittajien joukkomurhan aikaan, ei joutunut GPU:n kuulusteltavaksi.
Hän uhkasi Maidanin lavalta käyttää aseita Yanukovytšin syrjäyttämiseksi syyttämällä tätä joukkomurhasta, ja myönsi, että hänen komppaniansa pakotti Ukrainan parlamentin jäseniä osallistumaan äänestyksiin Yanukovytšin ja hänen hallintonsa erottamiseksi ja Maidanin oppositiojohtajien valitsemiseksi heidän tilalleen.
GPU ei kuulustellut myöskään hänen äärioikeistokomppaniansa jäseniä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, vaikka viranomaisilla oli heidän nimensä ja osoitteensa.

Berkutin asianajajat esittivät koko oikeudenkäynnin ajan ja loppupuheenvuoroissaan, ettei ole olemassa todisteita siitä, että joukkomurhasta syytetyt Berkut-poliisit olisivat surmanneet yhtään tiettyä Maidanin mielenosoittajaa.
He viittasivat kymmenien haavoittuneiden Maidanin mielenosoittajien, puolustuksen ja syyttäjän todistajien lausuntoihin, videoihin, paikan päällä tehtyihin tutkintakokeisiin sekä lääketieteellisiin ja ballistisiin oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin, joiden mukaan Hotel Ukrainassa sekä muissa Maidanin hallitsemissa rakennuksissa ja alueilla toimineet tarkka-ampujat ampuivat sekä poliiseja että mielenosoittajia.
Berkutin asianajajat esittivät, että keskeisiä todisteita – kuten luoteja ja viimeisimpiä ballistisia tutkimuksia, jotka kumosivat noin 40 aiempaa tutkimustulosta – olisi peukaloitu.

Hallituksen ehdottama Maidanin joukkomurhan muistomerkki muuttaisi täysin alueen maiseman ja kadun.
Joukkomurhan tapahtumapaikasta on suunniteltu puisto ja uusi Maidanin joukkomurhan museo.
Tämän muistomerkin rakentaminen hävittäisi jäljellä olevat todisteet ja tekisi fyysisesti mahdottomaksi suorittaa enää paikan päällä mitään luotien lentoratojen tutkintakokeita.

Samalla tavoin kuin Maidanin joukkomurhassa, Ukrainan viranomaiset löysivät kolmessa siihen liittyvässä "Euromaidan"-tapauksessa viitteitä lavastetuista valelipuista (false flag -operaatioista), mutta peittelivät nämä löydökset eivätkä asettaneet vastuullisia syytteeseen.
Ukrainan poliisi lopetti vuonna 2020 tutkinnan Dmytro Bulatovin – yhden "Euromaidanin" aikaisista Automaidan-johtajista – sieppauksesta, kidutuksesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tutkinnan mukaan, joka perustui muiden Automaidan-johtajien lausuntoihin ja oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin, rikosta "ei ollut tapahtunut" ja se saattoi olla "lavastettu".

Lvivin sotilassyyttäjänvirasto totesi ballistisiin tutkimuksiin perustuen, että vanhempi naispuolinen mielenosoittaja sai surmansa ja useita mielenosoittajia haavoittui Hmelnitskyissä toisen Maidanin mielenosoittajan ampumana. Tämä tarkka-ampuja oli ampunut Ukrainan turvallisuuspalvelun (SBU) alueellisen päämajan kuistilta, joka tuolloin oli Maidanin mielenosoittajien hallussa.

Kuitenkin pääsyyttäjänvirasto kumosi tämän tutkinnan poliittisesti sopimattomana ja syytti SBU:n Alfa-erikoisjoukkoja mielenosoittajien ampumisesta.
Hallinnon suorittama tutkinta myös totesi oikeuslääketieteellisten tutkimusten perusteella, että ensimmäiset kolme Maidanin mielenosoittajaa surmattiin tammikuussa 2014 vain muutaman metrin etäisyydeltä alueilla, jotka olivat Maidanin hallinnassa, vaikka poliisin rintamalinjat sijaitsivat useiden kymmenien metrien päässä.
Näiden tutkimusten tulokset kuitenkin kumottiin ilman selityksiä, eikä ketään ole asetettu syytteeseen heidän surmaamisestaan.

3. Johtopäätös
   Huolellinen analyysi Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynneissä ja -tutkinnoissa julkisesti esille tulleista todisteista osoittaa ilman kohtuullista epäilystä, että neljä surmattua ja useita kymmeniä haavoittuneita poliiseja sekä lähes kaikki 49 surmattua ja 157 haavoittunutta Maidanin mielenosoittajaa ammuttiin tarkka-ampujien toimesta Maidanin hallitsemista rakennuksista ja alueilta.
   Jopa Ukrainan pääsyyttäjänviraston tutkimus totesi, että noin puolet Maidanin mielenosoittajista haavoittui muista paikoista kuin Berkutin poliisien asemista, eikä ketään ole syytetty heidän murhayrityksistään.
   Pääsyyttäjänvirasto myös aluksi totesi, että Hotel Ukrainassa olleet tarkka-ampujat surmasivat mielenosoittajia. Tällöin hotelli oli äärioikeistolaisen Svoboda-puolueen hallinnassa, joka oli ennen joukkomurhaa ilmoittanut ottaneensa rakennuksen haltuunsa ja vartioivansa sitä.

Valtaosa niistä haavoittuneista Maidanin mielenosoittajista, joiden ampumisesta Berkutin poliiseja syytetään ja joiden todistukset tuotiin oikeudessa esiin, todisti sekä oikeudenkäynnissä että tutkinnassa tulleensa ammutuiksi tarkka-ampujien toimesta Hotel Ukrainasta ja muista Maidanin hallitsemista rakennuksista tai nähneensä tarkka-ampujia siellä.
Lähes 200 todistajaa, mukaan lukien kymmeniä syyttäjän todistajia, todisti nähneensä tarkka-ampujia näissä Maidanin hallitsemissa paikoissa, erityisesti poliisien ja mielenosoittajien joukkomurhien yhteydessä.

Oikeudessa esitetyt synkronoidut videot osoittavat, että Berkutin poliisien ampumien laukausten ajat ja suunnat eivät vastanneet niitä hetkiä tai kulmia, joissa tiettyjä mielenosoittajia surmattiin.
Toiset videot näyttivät, kuinka Maidanin mielenosoittajia houkuteltiin paikkoihin, jotka olivat alttiita tarkka-ampujien tulelle Maidanin hallitsemista rakennuksista, kuten Hotel Ukrainasta.

Hallinnon oikeuslääketieteelliset tutkimukset osoittivat, että suurin osa mielenosoittajista ammuttiin jyrkästä kulmasta joko sivulta tai takaapäin. Tämä on johdonmukaista Maidanin hallitsemien rakennusten sijaintien kanssa ja ristiriidassa Berkutin maanpinnalla olleiden poliisien sijaintien kanssa.
Myöskään alkuperäiset ballistiset tutkimukset eivät yhdistäneet surmattujen ja haavoittuneiden ruumiista löytyneitä luoteja Berkutin käyttämiin Kalashnikov-rynnäkkökivääreihin.

Tutkinnoissa tai oikeudenkäynneissä ei myöskään löytynyt todisteita siitä, että presidentti Janukovytš tai hänen sisäministerinsä ja komentajansa olisivat antaneet käskyä joukkomurhaan.
Hallinnon asiantuntijoiden suorittamat luodinreikien tutkimukset ja esitetyt videot osoittivat, että Berkutin poliisit ampuivat pääasiassa Maidanin mielenosoittajien yläpuolelle ja erityisesti Hotel Ukrainaan, joka oli keskeinen tarkka-ampujien tukikohta.

Pieni määrä mielenosoittajia saattoi joutua vahingossa Berkutin poliisin ampumien kimpoavien luotien tai ristitulen uhreiksi, mutta tiedon puutteen tai ristiriitaisen datan vuoksi tätä ei voida täysin sulkea pois. Kuitenkin heidän haavoittumisensa tai kuolemansa yhdessä muiden kanssa viittaa siihen, että heidät ammuttiin todennäköisesti myös Maidanin tarkka-ampujien toimesta.

On olemassa monia viitteitä keskeisten todisteiden panttaamisesta ja peittelystä.
On huomionarvoista, että hallinnon tutkimus kielsi tarkka-ampujien läsnäolon Maidanin hallitsemissa rakennuksissa, vaikka sen omat alkuperäiset tutkimustulokset osoittivat, että vähintään 13 mielenosoittajaa surmattiin ja ainakin 77 haavoittui laukauksista, jotka ammuttiin Maidanin hallitsemista rakennuksista ja alueilta.
Kun hallinnon ballistiset asiantuntijat ja laserit osoittivat paikan päällä suoritetuissa kokeissa, että useat mielenosoittajat oli ammuttu Hotel Ukrainasta ja muista Maidanin hallitsemista rakennuksista, nämä tulokset peiteltiin eikä ballistisia asiantuntijoita enää käytetty.
Pääsyyttäjänvirasto ei käyttänyt ballistisia asiantuntijoita luotien lentoratojen ja ampujien sijaintien selvittämiseen, vaikka tuomari ja valamiehistö määräsivät niin tehtäväksi.

Selittämättömät tulosten kumoamiset noin 40 oikeusballistisessa tutkimuksessa – mukaan lukien tietokonepohjaiset tutkimukset, joiden mukaan Berkutin Kalashnikoveilla ei ammuttu mielenosoittajia – viittaavat myös peittelyyn ja todisteiden manipulointiin.
Synkronoitu sisältöanalyysi videoista, joissa näkyy Berkutin poliiseja sekä surmattuja ja haavoittuneita mielenosoittajia, yhdessä oikeuslääketieteellisten tutkimusten haavojen suuntien ja silminnäkijöiden todistusten kanssa sekä hallinnon suorittamien paikan päällä tehtyjen kokeiden kanssa osoittaa, että mielenosoittajia ei fyysisesti voitu ampua Berkutin asemista.

Yli yhdeksän vuoden tutkinnan ja oikeudenkäyntien jälkeen yhtäkään henkilöä ei ole tuomittu eikä tällä hetkellä ole vangittuna Maidanin joukkomurhasta, vaikka kyseessä on yksi historian parhaiten dokumentoiduista joukkosurmatapauksista ja yksi merkittävimmistä ihmisoikeusloukkauksista itsenäisessä Ukrainassa.
Tämä joukkomurha ja myöhemmät presidentti Janukovytšiin kohdistuneet murhayritykset johtivat Ukrainan hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen, ja tämä "valelippu"-joukkomurha on nähtävä keskeisenä osana tätä väkivaltaista ja epädemokraattista vallankaappausta Ukrainassa.

Nämä havainnot vaikuttavat merkittävästi siihen, miten ymmärrämme "Euromaidania" ja Ukrainan väkivaltaisen konfliktin alkuperää sekä Ukrainan ja Venäjän, samoin kuin Venäjän ja lännen välisiä kiistoja. Tämä lavastettu, niin sanottu "valelippu"-joukkomurha johti lännen de facto tukemaan Ukrainan hallituksen väkivaltaiseen syrjäyttämiseen, mikä puolestaan johti Krimin liittämiseen Venäjään, sisällissotaan ja Venäjän sotilaallisiin väliintuloihin Donbasissa.

Oikeudenkäyntien ja tutkintojen paljastukset osoittavat, että ei niinkään kansanomainen "Euromaidan"-protesti, vaan lavastettu joukkomurha ja murhayritykset presidentti Janukovytšia vastaan olivat ratkaisevia hänen syrjäyttämisessään.
Ne osoittavat, että toisin kuin Ukrainassa ja lännessä vallitseva kertomus väittää, "Euromaidanin" poliittinen vallanvaihto ei ollut demokraattinen. Tämä sekä mielenosoittajien että poliisien joukkomurha oli myös yksi itsenäisen Ukrainan historian merkittävimmistä poliittisista rikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista.

Ukrainan oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten epäonnistuminen Maidanin joukkomurhan oikeudenmukaisessa käsittelyssä heikensi oikeusvaltioperiaatetta ja mahdollisuuksia sovintoon ukrainalaisessa yhteiskunnassa, joka oli jakautunut osin alueellisesti Maidanin protestien kannatuksen ja monien muiden poliittisten kysymysten suhteen "Euromaidanin" aikana ja sen jälkeen.
Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynnin tuomio tuskin tuo oikeutta, koska tapaus on politisoitunut eikä oikeuslaitos ole riippumaton – erityisesti Ukrainan ja Venäjän välisen sodan aikana. Sama koskee kansainvälisten järjestöjen, kuten Kansainvälisen rikostuomioistuimen, Euroopan neuvoston ja YK:n turvallisuusneuvoston, epäonnistumista oikeuden takaamisessa tässä keskeisessä tapauksessa.

Äärioikeiston osallisuus Maidanin joukkomurhaan – sekä poliiseihin että mielenosoittajiin – ja epäonnistuminen sen tutkinnassa, syyttämisessä ja rankaisemisessa johtivat siihen, että äärioikeisto sai suhteettoman suuren vaikutusvallan Ukrainan politiikassa sekä tosiasiallisen koskemattomuuden muun väkivallan tai väkivallan uhkan suhteen.

Maidanin joukkomurha käynnisti Ukrainan ja Venäjän sekä lännen ja Venäjän väliset konfliktit, joita Venäjä kärjisti dramaattisesti hyökkäämällä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja muut Venäjän johtajat väittävät, että Ukrainassa toteutettiin fasistinen vallankaappaus Maidanin aikana länsimaiden tuella, ja että maassa on nyt natsihallinto. Hän on käyttänyt tätä väitettä oikeuttamaan hyökkäyksen.
Tieteelliset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että Venäjän hallitus liioittelee uusnatsien roolia Maidanin aikana ja sen jälkeen, että Ukrainan hallitukset eivät ole natsillisia tai uusnatsillisia, ja että Venäjän hyökkäys rikkoo kansainvälistä oikeutta.
Yksinkertaisesti sanottuna: Maidanin joukkomurha ei oikeuta Venäjän laitonta hyökkäystä Ukrainaan. Vastaavasti Venäjän hyökkäys ei oikeuta poliisien ja mielenosoittajien joukkomurhaa Maidanilla.

Maidanin joukkomurha, siihen osallistuneet oligarkit ja äärioikeistolaiset sekä oikeuden puute tässä poliittisen väkivallan keskeisessä tapauksessa ovat aiheuttaneet Ukrainalle ja ukrainalaisille merkittäviä suoria ja epäsuoria negatiivisia seurauksia – erityisesti sen aiheuttaman konfliktien eskalaation kautta.
Se oli yksi tekijöistä, joka epäsuorasti vaikutti Ukrainan menetykseen Krimistä – joka oli pääosin Venäjä-mielinen – Venäjän liittämisen seurauksena sekä Donbasin alueen menetykseen separatistien kapinan ja Venäjän sotilaallisten väliintulojen (elokuussa 2014 ja tammikuussa 2015) myötä.
Maidanin joukkomurhan ymmärtäminen ja siihen syyllistyneiden saattaminen oikeuden eteen olisi voinut auttaa ratkaisemaan Ukrainan sisäiset ja Ukrainan ja Venäjän väliset konfliktit rauhanomaisesti sekä ehkäisemään sodan syttymisen.

Maidanin joukkomurha ja ne, jotka osallistuivat tähän joukkomurhaan ja konfliktien kierteen käynnistämiseen, sekä epäonnistuminen oikeuden toteuttamisessa ja konfliktien estämisessä edesauttoivat osaltaan Ukrainan ja Venäjän välisen sodan puhkeamista.
Sodalla on ollut valtavat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset Ukrainalle ja ukrainalaisille, ja se on todennäköisesti johtanut Donbasin ja osien muiden itäisten ja eteläisten alueiden pysyvään menetykseen.
Ukraina tuskin kykenee voittamaan Venäjää ilman länsimaiden suoraa osallistumista sotaan.

Tämä ei kuitenkaan vapauta Venäjää suorasta vastuusta laittomasta hyökkäyksestään, sotilaallisista väliintuloista ja liittämisistä Ukrainassa sekä Ukrainan ja ukrainalaisten kärsimyksistä sodan vuoksi.
Sodan lopputulos ei vaikuta ainoastaan Ukrainan tulevaisuuteen, vaan myös Ukrainan ja Venäjän suhteiden tulevaisuuteen sekä koko maailmanjärjestykseen.

Maidanin joukkomurhaoikeudenkäynti ja tutkinta eivät paljastaneet todisteita Venäjän tai länsimaiden hallitusten osallisuudesta tähän keskeiseen joukkomurhaan.
Lännen tosiasiallinen tuki Ukrainan demokraattisesti valitun ja suhteellisen Venäjä-mielisen hallituksen väkivaltaiselle syrjäyttämiselle Maidanin joukkomurhan ja murhayritysten kautta myötävaikutti myös Krimin ja Donbasin konfliktien sekä Ukrainan ja Venäjän ja lännen ja Venäjän välisiin jännitteisiin, jotka ovat nyt eskaloituneet Ukrainan ja Venäjän väliseksi sodaksi ja proxy-sodaksi lännen ja Venäjän välillä.
Ukrainasta tuli "Euromaidanin" jälkeen Yhdysvaltojen asiakasvaltio.
Näin ollen Maidanin joukkomurha ja epäonnistuminen oikeuden toteuttamisessa ovat lopulta aiheuttaneet merkittäviä epäsuoria maailmanlaajuisia seurauksia – jotka voivat kasvaa edelleen, jos – vaikkakin epätodennäköisesti – NATO:n ja Venäjän välinen suora sota Ukrainassa syttyisi, mikä toisi mukanaan ydinasekonfliktin vaaran.

Lännen hämmentävä vääristely Maidanin joukkomurhan osalta ja epäonnistuminen oikeuden edistämisessä tässä tapauksessa vaativat lisää tutkimusta.

Eriävät kertomukset Maidanin joukkomurhasta ja vallanvaihdosta ovat vaikeuttaneet rauhanomaisten ratkaisujen löytymistä Krimin ja Donbasin konflikteihin sekä Ukrainan ja Venäjän ja lännen ja Venäjän välisiin jännitteisiin. Ne ovat myös myrkyttäneet Ukrainan ja Venäjän suhteet.
Nämä kertomukset ovat ruokkineet proxy-sotaa Ukrainassa lännen ja Venäjän välillä ja tulevat todennäköisesti vaikeuttamaan Ukrainan ja Venäjän välejä pitkään sodan jälkeen.
Varsinaisten Maidanin joukkomurhaan syyllistyneiden saattaminen oikeuden eteen on vaikea, mutta välttämätön askel näiden vaarallisten konfliktien ratkaisemisessa.